12:sta puhuminen

9.11.2014 § Jätä kommentti

Turvauduin eilen kipeänä helppoon kikkaan: puhuin kriittisessä oppilaille omista tekemisistäni. Toisessa ryhmässä halusivat tietää 12:sta. Kiertelin, kaartelin ja vaikeilin, niin kuin olen monesti tehnyt. Kysymykseen ”Millainen olo sinulle jäi 12:sta?” olen perinteisesti vastannut että ”aika epäselvä”; ”en oikein tiedä” tai ”vähän outo”.

Olen usein kokenut varsin voimaannuttavaksi tilanteen, jossa kirja on tullut ulos ja minun on pitänyt kertoa siitä jollekin yleisölle. Kun puhuu muille siitä mitä on tehnyt pakouttautuu samalla seisomaan tekemisiensä takana ja jos osaa puhua niin, että itsekin uskoo siihen mitä sanoo, tulee aika hyvä olo. Kahdentoista suhteen en ainakaan aluksi kyennyt tällaiseen tekijänä esiintymiseen oikein ollenkaan. (Ehkä muutamaa viimeaikaista poikkeusta lukuun ottamatta: esimerkiksi kun Pauliinan ja Penjamin kanssa keskustelimme 12:sta kirjamessuilla. Osittain nämä hyvät tilanteet liittyvät tekeillä olevaan 13/12-artikkelikokoelmaan, jossa sekä 12:ta että runouden kustannustoimittamista ruoditaan ja reflektoidaan. Teoksen pitäisi ilmestyä.)

Olen viime aikoina tuntenut houkutusta antaa periksi mielihyvän lupaukselle, joka liittyy siihen, kun on saanut jonkin teoksen valmiiksi ja kokee voivansa allekirjoittaa sen. Voisinko tuntea tällaista tyytyväisyyttä myös 12:n suhteen?

Eli tällaisena tahdonilmauksena: tutkiskelen mahdollisuutta tehdä Kaksitoista jollain tavalla valmiiksi.

Miten poetisoida tarvepainatus?

18.5.2013 § Jätä kommentti

12:n oli määrä olla tietynlaista ”tarvepainatus/ondemand”-taidetta – siis jollain lailla tutkia / poetisoida tekniikan mukanaan tuomia mahdollisuuksia. Idea jatkokehittelystä / miten tuota tekniikkaa voisi mahdollisesti paremmin poetisoida: kirja, jonka jokainen exemplaari on jollain lailla erilainen kuin edellinen – painoksen (tai herranjeesus isbn-numeron) muuttaminen jokaiseen painettavaan kirjaan? – painoksen muuttaminen jokaista tilattavaa kirjaa varten siten, että jokaiseen kirjaan tulee eri omistus (omistettu aina uudelle ostajalle). Periaatteessa mahdollista, mutta rahtikulut tulisivat aika massiivisiksi…

Juri Joensuu: Menetelmät, kokeet, koneet, 2o12
Raisa Marjamäki: Katoamisilmoitus, 2010
 
 

 

310.5.

15.3.2013 § Jätä kommentti

Toukokuu tuli eilen painosta ja sitä myöten tusina täyteen.  (Joulukuu jo viime viikolla, mutta päätimme uutisoida molemmat päätöskirjat samaan aikaan). Nyt pitäisi enää tehdä tiedotetta ja sen jälkeen alkaa käsittää, mitä oikein tuli tehtyä.

Kustantamokin taitaa olla vähän väsynyt tähän projektiin: Kimmoa (joka alkuvuodesta oli innolla tekemässä tiedotetta jokaikisestä sarjan osasta) piti tänään oikein maanitella laittamaan Poesian feisbuukkiin maininta, että sarja on nyt täysi.

**

Tänään Kiasmassa kuljeskellessani tuli mieleen, että 12 kertoo myös siitä, mitä tapahtuu kun vain kirjoittaa mutta ei lue.Kuten lukupäiväkirjasta huomaa, loppuprojektista ei enää juurikaan luettu (ja vähäistä se oli alkuvuonnakin). Aikaa ja voimia tuntui loppuvaiheessa olevan vain 1. suoraviivaiseen tekemiseen ja tuottamiseen 2. televisiosarjojen katseluun 3. jossain vaiheessa bilettämiseen 4. löhöämiseen.

Silja ja Leena varoittelivat joskus syksyllä, että ihminen voi kirjoittaa itsensä tyhjiin. Nyt kyllä tuntuu että olen touhunnut ja elänyt itseni aika tyhjäksi: siis tunnen ihan sisälläni ja ympärilläni jonkinlaisen kulhomaisen muodon: sillä lailla että minussa on pyöreä ja ontto tila, joka humisee – sellainen huimaava pöpperö ja epätarkkuus (mutta sillä lailla että kulhon reunat ovat aika haperot, helposti läpäistävissä ja tuntuu myös jonkinlaista värinää, aivan kuin jotain suuntaa hyvin alustavasti arvailevaa)

Ja tyhjyys on kovin vastaanottavaista – se tuntuu aivan hinkuvan uutta sisältöä.  Menen takaisin lukemaan.

61.12.

30.1.2013 § Jätä kommentti

Alustava taitto tehty jotta Elina voi viimeistellä kannen. Arvio: 123 sivua. Leeville raportoitu Joulukuun etenemisestä.

60.12. = 274.5.

29.1.2013 § Jätä kommentti

Havainto aikataulusta:

Pidin maaliskuussa kymmenen päivän tauon, kun halusin ja oli pakko saada runouden yhteiskunnallisuus-essee tehtyä ja joulukuussa olin kolme viikkoa kipeä. Lisäksi oltiin toukokuussa viikko Islannissa (jossa tosin kirjoitin muistiinpanoja Toukokuuhun) eli olen siis pitänyt 12:sta taukoa lähes kuusi viikkoa. Nyt vaikuttaisi siltä, että saan Joulukuun painoon hyvässä lykyssä ensi maanantaina 4.2. ja uskon että Toukokuu pitäisi kyllä saada painoon viikossa, parissa. Tämä tarkoittaisi sitä, että lopulta olen konkreettisesti käyttänyt keskimäärin kuukauden kunkin kirjan tekemiseen.

Alitajunta on niin luotettava. Se tottelee käskyjä.

41.12.

10.1.2013 § Jätä kommentti

Vaikka taannoin jo hylkäsin ajatuksissani Eurooppa-rajauksen, niin en sitten kuitenkaan osannut päättää. Turistien haastatteleminen on toistaiseksi tyssännyt puolikuntoisuuden jatkumiseen ja jatkumiseen ja nauhurin puutteeseen. Pysyäkö siis Euroopassa vai ottaako mukaan maita sieltä täältä? Omat kontaktit alkavat Euroopan osalta huveta ja maista on tuskin edes kolmatta osaa tavoitettu.Kirjasta voisi tulla sisällöllisesti paljon kiinnostavampi jos ei rajoittuisi vain omaan mantereeseensa. Esim. Australia lämpötila-asteikon uusine väreineen olisi hienoa saada mukaan.

Pauliinalle ja Karrille olen luvannut, että sekä Joulukuu että Toukokuu olisivat helmikuun alussa painossa.

31.12.

31.12.2012 § 2 kommenttia

Pahoittelut hiljaisuudesta: Kaksi viikkoa sitten alkanut flunssa on ollut oudon sitkeä (ja olin kieltämättä myös vähän liian reipas ensimmäisen flunssaviikon aikana). Joulu ja välipäivät menivät kipeänä ja ajattelin lepäillä vielä tänäänkin ahkerasti. Tämä sairaslomailu on tietysti verottanut Joulukuuta – olen saanut joitakin vastauksia, mutta en läheskään tarpeeksi. Keksin kuitenkin äsken köpötellessäni turistien keskellä Suomenlinnassa, miten on mahdollista saada Joulukuu kokoon nopealla aikataululla.

Jos vaan olen pian terve, hankin nauhurin ja alan jututtaa turisteja. Niitä on täällä Suomenlinnassakin vaikka mistä maista. Eurooppa-rajauksen voi ehkä nyt unohtaa.  Hätäratkaisu taas kerran, mutta hyvä niin.

12-projekti venyy tietenkin vuoden 2013 puolelle, mutta uskoakseni silti ihan siedettävissä määrin. Kiitos vuodesta 2012, on ollut aika kasvattava vuosi kuin jonkinlainen pursotin, josta tullaan ehkä hieman kauniimmissa muodostelmissa ulos.

Pakotonta ja  vapaa-aikaa sisältävää vuotta 2013!

 

 

 

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.