Kirjoittamisen nautinto

22.11.2011 § 3 kommenttia

Muistikirjani on ollut jo viikon kateissa, mutta olen mielessäni kirjoitellut seuraavaa huomiota:

Henkilökohtaisella tasolla, kirjoittajan kannalta (siis minun kannaltani) 12:ssa on kyse ennen kaikkea nautinnosta. Häpeämättömyydestä – kirjoittamisen syitä ja motiiveja, poetiikkoja ja niiden perusteita koskevien moraalisten pohdintojen eliminoimisesta. Kaunokirjallisesta irstailusta. Minä haluan kokeilla kaikkia asentoja.

Sama ilmiö liittyy myös deadlinen lähestymiseen: Vuonna 2008 tehdessäni yhteistyötä Sibelius Akatemian sävellyksen opiskelijoiden kanssa opin termin ”deadline-paniikki”. Paniikin lisäksi voisi ehkä puhua myös ”deadline-huumasta”. Kun aikaa on rajallisesti, on pakko luopua varauksistaan ja helpottaa. Luovuttaa, antautua ja toimia.

Mainokset

Avainsanat: ,

§ 3 Responses to Kirjoittamisen nautinto

  • Tuli mieleen, että voisiko huuman rinnalle ajatella myös eräänlaista deadline’ien haalimisesta seuraavaa deadline-saturaatiota. Ainakin itsestä tuntuu, että miltei jokainen kirjoittaja vedättää säännönmukaisesti annetun deadlinen yli. Se ei siis ole sanana eikä ilmiönä niin ehdoton kuin sanan kantama romantiikka antaa ymmärtää (”en nyt ehdi, mulla on yks dl”), eikä missään nimessä niin ehdoton kuin esimerkiksi musiikin kohdalla (esitys on jonain tiettynä päivänä). Siksi heidän paniikkinsa ymmärtää: on jokin päivämäärä, jolloin asia on ehdottomasti tehtävä, esitettävä, suoritettava.

    Vaikka kalmanlinjan lähestyminen yleensä aloittaa kirjoittamisen (huuma) ovat nuo päivämäärät harvoin pitäviä, ehdottomia, mikä johtaa termin merkityssisällön tyhjenemiseen tai ainakin ohenemiseen. On esimerkiksi vaikea ajatella tilannetta, jossa runokirjan julkaisu peruttaisiin tai jossa ykkösartikkeli jätettäisiin tekeillä olevasta lehdestä koska se ei valmistunut ”ajoissa”.

    Mutta siis: tämä projekti (12) on siksikin hirmu kiehtova, että se tuo kirjoittamiseen siinä harvoin aidosti esiintyvän kalmanlinjan (kunkin kuun viimeinen päivä).

  • Vielä: kaunokirjallinen irstailu kaikissa asennoissa on kerrassaan nerollinen luonnehdinta! Siitä tajuaa heti nyt tekeillä olevalle teosjoukolle ominaisen ja sen myötä itsellesi salliman vapauden. Asennetta myöten. Tuntenet Roland Barthes’in Tekstin hurman, jossa samankaltaista kielenkäyttöä kohdennetaan lukemiseen ja lukemisen vapauksiin. Mutta vaikka se on tämänkaltaista kirjallista kokemusta luotaava perusteksti, eivät muistikuvani kerro että siinä olisi ollut mitään noin aidosti hurmautunutta, heittäytyvää, tekstin tuottamisen tuottaville mahdollisuuksille alttiiksi asettunutta. Toivon, että tämä kirjoituksesi ”kahdentoista” tekemisen perusteista ei hautautuisi yksittäiseksi blogimerkinnäksi.

  • henriikkatavi sanoo:

    Joo, toi deadlinien ylittyminen on mun mielestä ihan olennainen havainto. Deadlinethan eivät koskaan ole periaatteessa ehdottomia: kyse on ajan keinotekoisesta, sopimuksen varaisesta rajoittamisesta, luottamuksesta, valtasuhteista ja sen sellaisesta. Ehkä deadlineihin liittyy nimenomaan olemuksellisesti se että ne ”venyvät”.

    Olen mietiskellyt tätä deadlinien ylittymisen ilmiötä lähinnä Jussi Vähämäen ja Jakke Holvaksen Odotustila-pamfletissa(Teos, 2005)
    esittämien huomioiden pohjalta. Vähämäki&Holvas pohtivat siis uuden työn aikataulujen olennaista joustavuutta:

    ”Työtä tehdään ikään kuin aikatauluissa voitaisiin pysyä, vaikka deadlinet ylitetään jatkuvasti”.

    ”Uuden työn maailmassa tilanne muuttuu radikaalisti: nyt taulukoidaan koko ihminen, hänen kaikki aikansa. Taulukko ei ole kova, vaan joustava ja orgaaninen. Puhutaan kuinka tilanne ’elää’. Ei ole absoluuttisia deadlineja, vaan prosessi jatkuu ja työt liukuvat, kuten työajatkin.”

    Barthes’ista: Tarkoituksena oli yrittää kontekstualisoida tätä ajatusta kirjoittamisen vielä tuon Tekstin hurman kautta, en ole vielä saanut ajatuksia ihan loksahtamaan sen suhteen – mutkikasta, liukasta.
    Barthes’illahan on kyllä toistuvasti esillä myös kirjoittaminen:
    ”Jos luen tämän lauseen, tämän tarinan tai tämän sanan mielihyvin, se johtuu siitä, että se on kirjoitettu mielihyvää tuntien”; ”Tämä teksti ikävystyttää minua. Sen voi sanoa jokeltelevan. Tekstin jokeltelu on lähinnä sitä kielen vaahtoa, joka syntyy pelkästä kirjoittamisen tarpeesta.”

    jne jne – mutta siis: jatkan tästä ehkä jos se on mielekästä.

    Blogaamisesta: vastahan pikkuhiljaa perustelen tätä blogia, se tuntuu jo elävän ja ajattelen että sen pitäminen kuuluu kyllä ihan olennaisesti 12:een. Tarkoitus on kirjoittaa tällaisia ”reunahuomautuksia” – eli siis ajatuksen poikasia, varauksia, ongelmia ja huomioita, pitää ”työpäiväkirjaa”, ”lukupäiväkirjaa” (jossa minimitasolla listaan sen mitä olen lukenut) sekä julkaista myös runoja ja runoluonnoksia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Mikä tämä on?

You are currently reading Kirjoittamisen nautinto at 12.

Meta

%d bloggers like this: