31.1.

31.1.2012 § Jätä kommentti

Tammikuun viimeinen päivä: Yhteenveto.
Seuraava karkea kolmivaiheisuus havaittavissa Tammikuun kirjoitusprosessissa:

1. Muistiinmerkitseminen ja kielentäminen
2. Tihentäminen ja sitominen
3. Harventaminen ja löyhentäminen (ilmavoittaminen)

Mainokset

30.1.

31.1.2012 § Jätä kommentti

En melkein koskaan pysy deadlinessa, paitsi silloin kun opetan. Opetustöissä olen joutunut myös vetämään mutkia suoriksi ja pärjäämään niillä (varsin puutteellisellakin) tiedoilla, jotka olen ehtinyt hankkia.

Tammikuun lopun lähestyminen saa minut toimimaan hyvin vastaavalla tavalla: tekstiä on riittävästi ja se on uskoakseni suht koht hyvää. Tämä riittää minulle tältä kuulta: deadlinen mukanaan tuoma helppous / mistä aita on matalin.

Olen ollut tänään yhteydessä taitosta (fontin koko, riviväli) Elinaan, joka on suunnitellut 12:n kirjoille  sarjallisen graafisen ilmeen sekä Karoon, joka antoi upean polaroidkuvansa Tammikuun kanteen. Lisäksi tapasin mm. Teemua Juttutuvassa. Tämän tapaamisen jälkeen syntyi ajatus kääntää toimittajan ja tekijän roolit päälaelleen siinä kuussa, kun Teemu toimii kustannustoimittajana: ts. Teemu toimiikin kirjailijana ja minä toimitan hänen kirjansa.

29.1.

29.1.2012 § Jätä kommentti

Eilen pidin 12:sta vapaapäivän, se tuntui pakolliselta. Tänään luin käsiksen kertaalleen ja tein ihan pieniä korjauksia. Nyt alan taittaa tiedostoa.

Matti Kangaskoski: Tältä sinusta nyt tuntuu, Teos 2012.

 

27.1.

27.1.2012 § Jätä kommentti

No niin: uusi versio K:n erinomaisten kommenttien ja hänen kanssaan käydyn keskustelun pohjalta puhtaaksikirjoitettu etc.

Kristianin kanssa keskustellessa syntyi ajatus jotenkin pyrkiä korostamaan puhujan ”erinomaisuutta” – vrt. Kristianin monesti esittämä ajatus  ”modernististen” runojen puhujalle tyypillisestä asettumisesta kaiken yläpuolelle, mutta tätä ei ole ehkä mahdollista toteuttaa näin lyhyessä ajassa. ts.  vaikea väistää kaikkein ilmeisintä ironiaa.

Nihilin hallituksen kokous: Hyviä päätöksiä, mut: Puuh. Puuh. Puuh.

25.1.

25.1.2012 § 2 kommenttia

Ei onnistu.

Ratkaisuyritys 1: Runon jaottelu osatekijöihinsä:

ME JOMPIKUMPI MENO VESSA ÄÄRI HÄMÄRÄ PAPERI LIITIN TOINEN TEKO REIKÄ REITIN KULTTUURI VIRKISTYSKÄYTTÖ KAIKU KIRJASTO LINTU NISKA PINO NEUTRAALI NEURAALI NEUTRAALI SÄHKÖINEN

Versio 1.

On jompikumpi ääriensä hämärässä
vessaan menemisen hahmo
On öinen kantapää lattian läpi
univelkainen avainnippu

On päivät yöt puskettu lasi kädessä
ja niistetty välillä nenää
On nidottu reikiin valkoista
jossain vaiheessa sinä otat silmälasit pois

Versio 2.

niskojen itsepintaiset pinot
lintujen ainaiset lentelyt
kirjastojen ainaiset kaiut

öisten vesilasien pinot
päivät jotka on laitettu mappiin
reikien valkoiset pinot

kantapäät jotka lävistävät lattian
saldojen negatiiviset luvut
univelkakirjojen hyllyt

Versio 3.

seinien ohuiden pinojen läpi näkyvät hämärät ääriviivat

vessaan menevät hahmot

On erilaisia hiuksia.

jossain vaiheessa sinulla ei ole hahmoa

 —

Ratkaisuyritys 2:  Lisäilin viime päivinä kirjoittamaani aiemman kokonaisuuden sisään ja väleihin. (Yritin aluksi liittää sen suoraan ekan version loppuun). Tämä tuntuu hieman lupaavammalta.

Käytin version 3 lähes tuollaisenaan. Yhdistin versiot 1 ja 2 =

Versio 4.

On jompikumpi ääriensä hämärässä
niskojen pintaiset pinot
vessaan menemisen hahmo ja
lintujen ainaiset lentelyt
On öinen kantapää lattian
läpi kirjastojen kaiut
univelkainen avainnippu
öiden ja lasien pinot

On päivät yöt puskettu lasi kädessä
jotka on laitettu mappiin
ja niistetty välillä nenää
kantapäät lattian läpi
On nidottu reikiin valkoista
reikien valkoiset pinot ja
jossain vaiheessa sinä olet ilman hahmoa
univelkakirjojen hyllyt

 

Vähän ontuva rytmi, mutta sitä voi myöhemmin korjailla.


24.1.

24.1.2012 § Jätä kommentti

Olen ihan täynnä aktiivista, paksua tyhjää.
Vastusta. Pääsispä lomalle. (Muistan että kun olin Kriittisessä korkeakoulussa muutama opettaja (Merja Virolainen ja Hannu Simpura muistaakseni) korosti, että nimenomaan siitä kohdasta kun kirjoittaminen muuttuu vaikeaksi, se vasta varsinaisesti alkaa, silloin vasta alkaa syntyä. Tämä vastus on toki voitettettavissa – mutta että ajattelisi kirjoittamista sotana…) Kristian tulee huomenna Helsinkiin ja ennen kahtatoista pitäisi saada sille jotain junassa luettavaa. Aloitan taas uuden puhtaaksikirjoittamiskierroksen. Ehkä deadline-apatia muuttuu vielä huumaksi ja noista epämääräisistä luonnoksista, joita olen viimeisen viikon aikana väsännyt, syntyy jotain siedettävää. Kello on 21:56. Olen tavalla tai toisella oleskellut kirjoittamisen parista aamukymmenestä saakka.

Mikko Rimminen: Jännittävää olisi nähdä pihalla lintuja, Tammi 2000. 

23.1.

24.1.2012 § Jätä kommentti

Esillä olemiseen ja tunnustukseen liittyvät ristiriitaiset tunteet ja eleet. Karri Kokko pyysi eilen kertomaan Parnassoa varten tästä hankkeesta. Vastasin imarreltuna samantien. Vähän tuon sähköpostin kirjoittamisen jälkeen sain tietää, että Toivo on Tanssiva karhu-ehdokas. Tuntui että huomiota tulee liikaa tai siis herää kysymyksiä: Osaanko olla sen kanssa? Tavoittelenko sitä jollain tapaa päämäärätietoisesti mutta alitajuisesti? Vai suurentelenko koko asiaa?

Tänään, kun Lija oli kokoamassa esityssarja 12:n tiedotetta, en olisi millään halunnut nimeäni tiedotteen otsikkoon. Osittain kai eilisen liiallisuuden tunteen takia, mutta osittain myös siksi, että suhtaudun 12:een vähän mustasukkaisesti: jokin minussa haluaisi omistaa sen nimen ja pitää sen konseptin mahdollisimman puhtaana. Oikuttelenko?

(Lija on siis tosiaan ohjaamassa jokaisesta kirjasta runoesityksen, projekti on tosi hieno, mutta olen jotenkin halunnut mahdollisuuksien mukaan unohtaa sen – toisaalta välttääkseni paineita ja toisaalta jotta oman 12:n konsepti ei hämärtyisi. Tuon esityssarjan idea kun on tavallaan tästä erillinen ja itsenäinen, vaikka sen materiaalina ovatkin nämä tekeillä olevat runokirjat.)

Vrt. puhtaan ja epäpuhtaan konseptualismin erottelu: Robert Fitterman & Vanessa Place: Notes on Conceptualisms / Huomioita konseptualismeista. T&S 64. Valikoiden suomentanut Kristian Blomberg.

Olen kirjoittanut nyt eilen ja tänään varsin turvallisuushakuisesti (väsyneesti ?)  runo kerrallaan. Tarvitsen lisää materiaalia, josta voi muokata kokonaisuutta. Ehkä kirjoitin ne ekat 25 sivua puhtaaksi vähän liian aikaisin. Todennäköisesti kirjan loppupuolelle täytyy tehdä jokin omalakinen, alun pitkästä runosta erillinen kokonaisuus.

Kristian Blomberg: Itsekseen muuttuva, Poesia 2011.

Missä olen?

Olet parhaillaan selaamassa arkistoa tammikuu, 2012 blogissa 12.