23.1.

Esillä olemiseen ja tunnustukseen liittyvät ristiriitaiset tunteet ja eleet. Karri Kokko pyysi eilen kertomaan Parnassoa varten tästä hankkeesta. Vastasin imarreltuna samantien. Vähän tuon sähköpostin kirjoittamisen jälkeen sain tietää, että Toivo on Tanssiva karhu-ehdokas. Tuntui että huomiota tulee liikaa tai siis herää kysymyksiä: Osaanko olla sen kanssa? Tavoittelenko sitä jollain tapaa päämäärätietoisesti mutta alitajuisesti? Vai suurentelenko koko asiaa?

Tänään, kun Lija oli kokoamassa esityssarja 12:n tiedotetta, en olisi millään halunnut nimeäni tiedotteen otsikkoon. Osittain kai eilisen liiallisuuden tunteen takia, mutta osittain myös siksi, että suhtaudun 12:een vähän mustasukkaisesti: jokin minussa haluaisi omistaa sen nimen ja pitää sen konseptin mahdollisimman puhtaana. Oikuttelenko?

(Lija on siis tosiaan ohjaamassa jokaisesta kirjasta runoesityksen, projekti on tosi hieno, mutta olen jotenkin halunnut mahdollisuuksien mukaan unohtaa sen – toisaalta välttääkseni paineita ja toisaalta jotta oman 12:n konsepti ei hämärtyisi. Tuon esityssarjan idea kun on tavallaan tästä erillinen ja itsenäinen, vaikka sen materiaalina ovatkin nämä tekeillä olevat runokirjat.)

Vrt. puhtaan ja epäpuhtaan konseptualismin erottelu: Robert Fitterman & Vanessa Place: Notes on Conceptualisms / Huomioita konseptualismeista. T&S 64. Valikoiden suomentanut Kristian Blomberg.

—

Olen kirjoittanut nyt eilen ja tänään varsin turvallisuushakuisesti (väsyneesti ?)  runo kerrallaan. Tarvitsen lisää materiaalia, josta voi muokata kokonaisuutta. Ehkä kirjoitin ne ekat 25 sivua puhtaaksi vähän liian aikaisin. Todennäköisesti kirjan loppupuolelle täytyy tehdä jokin omalakinen, alun pitkästä runosta erillinen kokonaisuus.

—

Kristian Blomberg: Itsekseen muuttuva, Poesia 2011.