8.2.

8.2.2012 § Jätä kommentti

Kirjoittamisessa on kyse mielen hallinnasta. Milloin kannattaa kirjoittaa, ja miten.

Huomaan työskenteleväni ja olevani nyt koko ajan hieman jarrut päällä. En ihan uskalla heittäytyä tähän puuhaan – tai halua. Toimin jotenkin oudon maltillisesti. Pelkään ylikierroksia, ts. sitä että ajaisin itseni jotenkin ihan yli ja mitä siitä syntyisi. En normaalisti pelkää tällaisia. En normaalisti totea, että ”okei. 43 sivua. ihan hyvä”

Kirjat peittyvät toisiinsa: yksittäisen kirjan itseisarvo vähenee. Kokouksia on yhtä paljon kuin ennenkin. Lukea ehdin ihan liian vähän.

Olen hukannut joskus vuonna 2008 Helsingin kirjamessujen avajaisiin kirjoittamani kirjallisuuspalkintoluettelotekstin, jonka ajattelin sopivan Helmikuuhun. Nyt sitten kirjoitan sitä uudestaan. Ei oikein huvittaisi tää touhu. Mutta täytyy nyt vaan huvittaa.

Tuli mieleen, että Helmikuuhun voisi sopia kronologinen lista kaikista kirjallisuusaiheisista uutisten otsikoista helmikuun ajalta. Näin siihenkin saisi Tammikuun tavoin  mukaan ajan kulun dokumentointia. Olisi oikeaoppista ja hienoa esim. käyttää materiaalina kaikkia feisbuukkiin postattuja uutisia. Valitettavasti keksin tämän idean vasta nyt enkä oikein tiedä miten pystyisin matkaamaan ajassa taaksepäin lukemaan esim. helmikuun ekan päivän ”etusivua”. Täytyy siksi kai turvautua (taas) Hesarin digilehden käytännöllisiin arkistoihin. Anteeksi Hesari! Kiitos Hesari!

Runon ”Helmikuu” alku näyttää seuraavalta:

HELMIKUU

Saska Saarikoski paneutuu isänsä Pentti Saarikosken ajatusmaailmaan
Viimeinen pyyntö: Antakaa meidän kuolla arvokkaasti
Onko taiteilijoiden näkyvä mukanaolo presidentinvaalikampanjoissa merkki kulttuurin politisoitumisesta?
”Taiteilijat juoksevat muoti-ilmiön perässä”
Viisi romaania kilpailee Tähtivaeltajasta
Kauko Röyhkän mummolajatkot pääsi kirjaan
Kauheeta kiältä
Neuvovia kirjeitä laatinut Hermann Hesse menee facebookiin
Amazon alkaa julkaista Leena Lehtolaista
Suomi suojasi Ruotsia idän henkäystä vastaan
Ruotsin maltillinen suhtautuminen Moskovaan oli useimmiten myös meidän etumme.
Rakkaat vanhat (venäläiset), ja uudemmatkin
Katja Kettu voitti Runeberg-palkinnon läpimurtoromaanillaan
Draculan isän jäljillä
Bram Stokerin novelleja käännettiin suomeksi.
Charles Dickens on nuorille liian vaativaa luettavaa
Kennedyn rakastajattaren muistelmat suomennetaan
Kaikelle kivulle ei voi määrätä hintaa
Anna-Riikka Carlson WSOY:n kustannuspäälliköksi
Jenni Haukio mukana valitsemassa Runo-Kaarinan voittajaa
Kirjastot viettävät Lainan päivää
Helsingin kaupunginkirjasto palkitsi kiinnostavia kirjoja
Mainokset

Avainsanat: , , , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Mikä tämä on?

You are currently reading 8.2. at 12.

Meta

%d bloggers like this: