2.9.

3.9.2012 § 2 kommenttia

Mistä aita on matalin. Teen tästä jotain parempaa vielä. Ja epäilen tuota salmenniemismiä, mut mietin sitä myöhemmin. Nyt nukkumaan.

2.9.

Vettä,  me olemme joskus kokeneet jotain yhdessä, vettä, ei sitä sitä melkein huomaa, vettä, et ehkä sittenkään mutta vettä ja odottamatta. Hiljaiset salamat valkaisevat taivaan vettä  on vaikea erottaa tuttuja piirteitä hänessä. Vettä  huulet turvoksissa vettä joku on kieltänyt minulta sanat, vettä alkaisi jotenkin elää sellaisessa talossa joka on tuolla lailla siivottu hiljaiseksi ehkä se vielä ruokkii sinua, vettä: aihe menisi nopeasti ohi, vettä kohta paukkuu pelottavan kovaa, vettä minun teki niin mieli. Minun teki niin mieli paeta vettä kuinka nääntynyt siihen houkutteluun tuota ukkosmyrskyä, jonka ajan pystyin hengittämään vapaasti,
sitten sää kylmeni. Minä haluan höllätä otettani nyt.
Mainokset

Avainsanat: , ,

§ 2 Responses to 2.9.

  • chr. kaila sanoo:

    Vettä ja vettä taivaan täydeltä, on ehjä onneksi, minun seurata kamppailuasi otetta, katto.

  • henriikkatavi sanoo:

    Olen niin iloinen, että saan seuraa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Mikä tämä on?

You are currently reading 2.9. at 12.

Meta

%d bloggers like this: