44.9.=14.10.=55.8.

14.10.2012 § Jätä kommentti

Sinikalle eka satsi Lokakuuta lähetetty. En oo oikein jaksanut raportoida näiden kirjojen etenemisestä, mutta Elokuu pitämällä pitäisi saada huomenna/tiistaina-akselilla painoon. Jatkan raportoimista sitten, kun ihan pikkuisen hellittää.

44.9.

(KERAVA II)

Kirjoittaa joka välissä, puolihuolimattomasti kuin
luonto. Tulee aina jotain luonnollisempaa
poikkeuksellinen määrä keltaisia lehtiä kahlata Keuda-talon pyörätelineiden välistä
Musiikkiopisto,
Hyväilevän yksinäisten pianonsoittoiltojen olisi pitänyt jatkua
                                                                                                      niistä saada muoto
ennen kuin kesät jäivät lämpimän jääkaapin hajuiseen
huoneistoon: lentomelua, Elannon paistopiste
Ei enää pääsyä niin kosketinkovaan yksinäisyyteen
niin etäälle kuin nuotit kuin se mihin silloin
                                            Asematunneliin pääsi junalla,
ala-asteella harjoittelematta jääneet pianoläksyt vaihdetaan
suklaalevyiksi, ja koulumatka kääntyy kotiin
Kuitenkin rohkeasti mennä muiden joukkoon niin kuin kävisi tätä koulua
vaikka täysin vailla olemusta
ei ketään tuttua ja minä kaikkein vierain
ja miten katseista oli selvää sen näkyminen
Mainokset

42.9. = 53.8.

12.10.2012 § 1 kommentti

Elokuuhun kelpaamatonta osa 2 – (jo toinen runo hylätty sen takia, että siinä on liikaa asioita…):

 
42.9.

hattuja, banaaneja, kaniineja / kanoja, kyniä, syntyjä syviä /  hyvää ja pahaa, rahaa / laskuja, kaskuja, taskurapuja / purkillinen papuja, kissoja, kassoja / mäyräkoiria, cd-levyllinen Loiria / sateenvarjoja, verkkareita, vekkareita / auton rekkareita, dekkareita, kuorma-autollinen abeja / eläintarha täynnä apinoita / tupenrapinoita, nappeja, mappeja / haalareita, taivaan rantaa, aaltoja / maalareita, sankareita, hanslankareita / leskenlehtiä, mitä vielä piti ehtiä / levätä hetki, lukea lehti / tiskata tiskit, ulkoiluttaa piskit / antaa suukkoja, maksaa sakkoja / rästeja, ristejä, patoja / kattiloita, kotiloita, leipää, voita / kauppahallin kaloja, valittuja paloja / matoja, hopoti-hop hummani hei / vei pitkin teitä, polkuja, tuulia / unia, pilviä, latuja / katuja, satuja / sakset, sukset, paperia / sammakoita, raparperia / maita, meriä, vettä / liikettä, lääkettä ja mettä / herneenpalkoja, juhannussalkoja / tähtiä, tähteitä / melua, lähteitä / suopursuja, kukkia, tennissukkia / nukkaa, nukkeja, nalleja / haleja, pulloja, viiniä / vaania zombeja, katakombeja / epämääräisiä roskia, kuivuneita koskia / nenäliinoja, sanoja, kaikuja / haikuja, tiukuja, taikoja

40.9. = X.8.

10.10.2012 § Jätä kommentti

Elokuusta tipahtanutta:

40.9.
 
Päivä ohjaa meidät paikoilleen: yön paikoille. Ulkovaatteet kiertävät kuuta.
Aurinko tikittää: kello käy kuin viini. Kilisevät valkoiset liinat, lusikallinen puhetta.
Terveydeksi, sanoo haarukka ja valuu pullon kaulaan. Kaula ojentuu kuin siika.
Puuterimainen pilahvi ahmii, nielee nenäänsä. Kristallikruunu herpaantuu,
lankeaa lautaselle, jonka vuoro on kohota korkealle. Aamu tiskaa koreografian puhtaaksi. Arki kuin varkaus saa takaisin lainaamansa orkideametsän.

36.9.

6.10.2012 § Jätä kommentti

36.9.
 
Jää-äitien puolesta
 
Tiedän, ei saa kysyä. Mikään ei liiku, niin kauan kuin on pysähtynyt
sen eteen kysymys kuin huutomerkki.
 
Miten hassun samanikäisiä olemmekaan.

35.9.

5.10.2012 § Jätä kommentti

35.9.
 
Sillä välillä kun hoidan asioita,
mummi tulee ikivanhaksi,
ne tarvitsevat minua niin paljon.
 
 

34.9.

4.10.2012 § Jätä kommentti

34.9.
 
Poismeno vaatii ystävystymään poismenevyyden kanssa. 

33.9.= 3.10. = 64. 8.

3.10.2012 § 1 kommentti

 
33.9.
 
Mikä kaikki täällä on rakkautta,
mene suoraan sitä kohti. Minun aamuni on ihana ja minun.
                olla ja sotata. Enkä
muistanut kertoa että löysin universaalin oven
josta lähtee mm. polku ja puro kohti kumpuilevaa taustaa,
pöytälasiulappaa valaisee pittoreski majakka ja juuri nyt
tulee uutukainen kausi, kauniisti ripustettu
kuin kuu eikä puute kasva siinä keskellä vaan
vuohet.                           Miten niin vuohet?  ei, vaan
kaikki suunnat, ne tulevat
lahjoja norjissa käsissään, lahjoja, lahjoja, lahjojen lahjoja
ojennellen ja
pyörittelevät kampauksen erikoiseksi myttyräksi
istummeko silloin pöydissä joissa on valkoiset pöytäliinat,
se olisi hauskaa, niin on myös
kaadettu vaahteranlehtikasa, minä itse olen sen kaatanut,
ehkä sekin on rakkautta, sillä siinä on niin kaunis valo ja
se pitää niin paljon hauskaa kuin on mahdollista.
 
 
Pauliina Haasjoki: Hiukset (julkaisematon käsikirjoitus)

Missä olen?

Olet parhaillaan selaamassa arkistoa lokakuu, 2012 blogissa 12.