88.9. = 57.10. = 27.11.

28.11.2012 § 1 kommentti

Syyskuuhun pitikin kirjoittaa vielä yksi runo. En kelpuuta noita Elokuusta pudonneita, koska ovat niin erilaisia tyyliltään. Tuli tällainen aika imelä (jos Syyskuun viimeiseksi olisi jäänyt tuo edellinen loppu olisi ollut aika paljon karumpi, kai). No tätä voi kai vielä vähän muokata:

87.9.
 
Saada suu kiinni ennen kuin se avautuu
Rauhalat eteläisessä Amerikassa
Thomas Möhlman kuuntelee kappaletta Coral Variations
ennustettavuus eli
että ei taannu Pienet taidekäsityömyyjäiset
olen lukenut filosofiaa ja miten elää
              ja sanoa että lopulta kuin toista
sinua: lisäonnea.  Olet auttanut minua ja
se on auttanut minua.
27.11.2012

Sinikka sai eilen Lokakuun editoitatavaksi. Kohta lähtee Miialle Syyskuu. Tässä vaiheessa vuotta alan olla halukas päättelemään näitä kirjoja ja koko projektia: saamaan noi 12:n osat valmiiksi vaikka vähän kustannustoimittajien toiveitakin vastaan. Eli jotenkin aika alkaa tuntua laatua painavammalta kriteeriltä juuri nyt. Haluan nähdä maaliviivan häämöttelevän.

Marraskuun kohdalla olen  päätynyt seuraavaan aiemmista suunnitelmista poikkeavaan hätäratkaisuun:

Olen päättänyt viisveisata laadusta vielä enemmänkin. Siis ottaa aikataulun kiinni ja veistellä Marraskuun valmiiksi kolmessa päivässä. Tämä on hätäratkaisu, mutta en halua laittaa muita kirjoittamaan kuitenkaan sitä puolestani. Mulla on yhdessä tekstitiedostossa 1500 sivua wikipedian päivityshistoriaa – en oikein täsmälleen tiedä miten ihmeessä tää teksti siirtyi mun koneelle yhteen tiedostoon. Mutta tämä tapahtui viime helmikuussa, Helmikuuta kirjoitettaessa. Aion siis tehdä kokeen eli katsoa mitä saan tuosta tekstimassasta irti tämän viikon aikana. Matsku on kaukaa katsottuna  runollisen näköistä.

 

 

 

 

 

 

Mainokset

54.10.

24.11.2012 § 2 kommenttia

No nyt on ehkä koko 12-projektissa tavoitettu jonkinlainen puuduttavuusmaksimi. Luetteloin Lokakuussa käytettyjä sanoja aakkosjärjestykseen tarkistaakseni ettei sanoja sanoja käytetä eri runoissa. Tää käy hitaasti. On kamalan tylsää. Ja niskat ja hartiat menee totaaliseen jumiin. Marko varmaan kehittäis tähän hommaan sekunnissa jonkin generaattorin, mut no, tuleepahan samalla myös tehtyä yksi tuskallinen editointikierros. (piti laittaa koko Lokakuun satsi jo eilen Sinikalle, mutta en ihan osannut arvioida tän tarkistuskierroksen hitautta)

Alla runojen 1-15 sanat aakkosjärjestyksessä. Vielä runot 16-27 jäljellä.

 
aamu
ahmia
aivan
aivot
ainoa
alasin
alle
alus
alusta
askel
astua
auki, avata
aurinko
bussi
crescendo
dokumentoida
edelleen
edessä
ehostus
energia
ensimmäinen
ennustettavuus
erotus
että
grafologia
haaroittua
hahtuva
haihtua
haitta
hallita
harmaa
harvinainen
hautautua
heinä
Helsinki
helma
hengittää
hermostua
herätä
hetkellinen
hevonen
Hienostunut
houkutus
humala
humina
huojentua
Huoli
hurja
häikäistä
hätä
hyttynen
ihana
ihminen
iho
ilma
ilo
ilta
ikkuna
ikuinen
itse
jalka (jalkoihin)
jalustin
jarru
jatkua
jne
joka
jouhi
juuri
järjestys
jäädä
kaappi
kaari
kaikota
kaikua
kaivata
kalke
kalma
kaltainen
kalvo
kamala
kamara
kanssa
kappale
kapteeni
karahvi
karkelo
katketa (katkelma)
katsoa
kaula
kaunis
kaupunki
kehittynyt
kello
kertoa
kerätä
kesä
kevät
kiehkura
kiemura
kiertää
kiihtymys
kiihko
kilistä
kilpi
kipu
kiva
kivi
kivuta
kirje
kokoon (kokoontua)
kolkata
30
koreografia
koristaa
korppi
kosia
koti
kottarainen
komeetta
kone
kuin
kuinka
kuiskia
kuitenkin
kuka
kukka
kukkua
Kun
kupoli
kuulla
06.00
kuulostaa
kuuluttaa
kuura
Kuva
10.00
kylmyys
kynä
kysymys
käki
kämmen
käpertyä
käppäillä
käsitellä
käsi
käydä
käytävä
käyttää
la
lainata
laiva
langeta
laskea
lattia
laulu
lehti
lento, lentää
levittäytyä
levitoida
liidellä
liike
liikenne
liina
livertää
lokakuu
loma
loppua
lukea
lukko
luota
luottaa
lusikka
lyödä
lätäkköön
löysä
ma
mahdoton
mainio
matala
matka
madella (mataa)
Mansku
merkki
meteori
metri
metsä
miettiä
mitta
moinen
mukava
mukaan
mummo
musiikki
mutta
naarmu
naru
nenä
niellä
nousta
nukkua
nurmi
näyttää
Odottaa
ohi
ohjaa
oi
oksa
olla
opettaa
orgaaninen
orkidea
ovi
paikka
palauttaa
paljous
paljas
pakkanen
paniikki
paperi
pehmeä
peilautuvat
peitto
piehtaroida
pilvi
pikkiriikkinen
pingoittua
pirstoutua
Pitää
pizzicato
pohtia
poistua
puhdas
puhe
pullo
puoli
puolesta
pysyä
päivä
pälvi
pätkä
päällys
pölytä
rahti
rakkaus
rako
rastas
ratkoa
remontti
repsottaa
rihma
riisua
runko
räntä
saapua
sade
salama
samoin
seisoa
70
seksuaalisuus
sello
seurata
seuralainen
siipi
simpukka
sinä
Siten
sivu
soittaa
sokeri
solmia
sosiaalinen
sota
sotku
sumu
suola
Surrata
suru
sydän
syli
sänky
sää
säännöllinen
taas
taipua
taivas
takaisin
takki
tarina
tarvitaan
tavallisuus
tehdä
terveys
tikittää
tilanne
tiputtaa
tiskata
todistaa
toivottaa
tomu
Tonava
topata
tulla
tuskin
turtumus
turvavyö
tuuli
tylsistyä
tyttö
täytyä
täristä
tähti
unelma
unohtaa
vaahtera
vagina
Vaikka
vaikutus
valkoinen
valoisa
valua
vain
vapaa
varjo
varmuus
varsinainen
vasara
vasta
vastaan (ei vastata)
vastakohta
vekotin
velvollisuus
vene
vesi
vetäytyä
vetoketju
vielä
vihreä
viipyä
viihtyä
viima
viini
Viisari
Viljellä
virtaa
voida
vuori
vuorokausi
vuosi
vähän
väli
välittää
väärä
ylhäällä
yksinäisyys
ääni

 

52.10.

22.11.2012 § Jätä kommentti

Yritän rakentaa runosta 21 (ainoa Lokakuun runoista, jossa käytetään kieltosanaa) jonkinlaista käännettä: sitä ennen runot ovat jonkinlaista puhetta rakastetulle, mitä kaikkea haluaakaan rakastetulle kertoa. Runon 21 jälkeen seuraavat 6 runoa ovat erilaisia muunneltuja ja päällekirjoitettuja määritelmiä rakkaudesta / rakkauden kuvauksia.

Maanantaina cut uppasin Laulujen laulua ja tänään rakkausrunot.fi:tä. Antti auttoi Fiskarsissa yhden runon / määritelmän kirjoittamisessa. Enää puuttuu kokonaan kaksi runoa + yksi päivä menee sanatoistojen eliminoimisessa. Rakkauden määrittelyyn ja Lokakuun kirjoittamiseen voi osallistua myös Facebookissa.

Alla vihdoin Sinikan loistava metodi:

Konseptin pohja – minne se putosi?

21.11.2012 § 1 kommentti

Olen tietoinen siitä, että 12 on tietyllä tavalla vesittynyt, mennyt pieleen. Näkyvintä on tietysti kirjojen myöhästyminen. Se on kuitenkin vain osa ongelmaa. Kuitenkin eniten olen epäonnistunut mielestäni siinä, miten olen elänyt tämän vuoden. 12:n piti olla ihmiskoe – elämäni piti olla vuoden ajan alisteinen projektille. Käytännössä kuitenkaan juuri mikään ei ole muuttunut. Elämä ja taide ovat suunnilleen yhtä sekaisin keskenään kuin ennenkin – mutta eivät oikeastaan yhtään sen enempää tai millään uudella tavalla. Käytännössä en ole elänyt projektin ideaa sillä syvällisyydellä kuin idea olisi edellyttänyt. En ole tehnyt tätä koska A) en ole uskaltanut ja B) minua ei ole huvittanut.

A.

En ole uskaltanut, koska olen kiinni niin monissa asioissa, joiden ylläpitäminen tuntuu elintärkeältä. En ole uskaltanut olla osallistumatta kirjallisiin ja vähemmän kirjallisiin rientoihin. En ole uskaltanut sanoa ei. En ole uskaltanut upota omiin juttuihini, koska viime kädessä olen pelännyt jääväni yksin.

En myöskään alkuvuodesta uskaltanut heittäytyä kirjoittamiseen koko olemuksellani, koska pelkäsin toisaalta että pää ei kestäisi jatkuvaa ylikierroksilla oloa. Mutta ennen kaikkea pelkäsin sitä, että onnistuisin: että tosiaan pystyisin kirjoittamaan kirjan kuukaudessa / 12 kirjaa vuodessa. Kuka minä silloin olisin? Pelko siitä että riistäytyy jonnekin muiden ihmisten tavoittamattomiin – nähtävästi lopulta tässäkin yksinjäämisen pelko.

B.

Hyvin varhaisesta vaiheesta asti mukana ollut tunne siitä, että oikeastaan minua ei hirveästi huvita koko tämä pelleily.  Että minua huvittaisi enemmänkin elää (toukokuusta lähtien joku minussa on koko ajan sanonut: nyt ansaitset lomaa, lomaa ja lisää lomaa). Sen sijaan että taide (tai ehkä pitäisi pikemminkin sanoa TYÖ) olisi asettanut ankarat raamit elämälle, T & E ovat koko ajan pyrkineet ottamaan etäisyyttä toisiinsa.

Kaiken maailman vapaa-ajan, ihmisten ja itseni arvo on koko ajan noussut silmissäni. Ennen kaikkea aika on tullut niin konkreettiseksi ja niin suureksi arvoksi.

En varsinaisesti mokannut 12 (tai sen ankaruutta) sen takia etten olisi pystynyt tähän – en koskaan uskaltautunut oikeastaan edes niille rajoille, joilla pystyminen tai kaatuminen tulisivat vastaan. Minua ei huvittanut mennä sinne saakka, tai ainakaan pysyä siellä kovin kauaa.

C.

Nyt on 21.11.2012 (vaikka tietysti voi aina väittää muuta). Mitä voi tehdä?

No kirjoitan nyt joka tapauksessa nämä roikkuvat kirjaset valmiiksi. Teen tämän pinnallisesti tai vähemmän pinnallisesti, melko sama tässä vaiheessa. Voi olla (ja luulen että niin käy), että rohkaistun viimein vähän uppoamaan, heittäytymään, altistumaan, pistämään itseäni likoon, kun vuosi alkaa lähestyä loppuaan. Laiva vuotaa, mutta se on jo ja yhä merellä.

TYÖSUUNNITELMA JA AIKATAULU

Lokakuun osalta keksin toissapäivänä Fiskarsissa hyvän tavan lopettaa kirja. Eka versio valmistuu perjantaihin mennessä. Syyskuun osalta lupasin että Miia saa maanantaihin mennessä koko käsiksen. Marraskuun osalle on hätäsuunnitelma. Joulukuu pitäisi päästä aloittamaan melkein joulukuun alussa. Toukokuun aion saada valmiiksi Tammikuun loppuun mennessä. En usko että 12-antologia, joka kokoaa kaikki 12:n osaset yksiin kansiin on enää mielekäs hanke. Sen sijaan luulen, että kirjoitan jonkinlaisen proosan ja esseen välissä olevan teoksen, jonka alaluvut on otsikoitu tämän blogin asiasanojen mukaan. Kirjan nimeksi tulisi 12. Välillä ajattelen, että varsinaisesti kirjoitan jo jollain tasolla sitä kirjaa.

ps.

Ehkä puhe epäonnistumisesta on vähän valheellista, koska jollain tasolla olen pysytellyt niin pinnassa, että en ole edes yrittänyt. Olen vain jotenkin yrittänyt selvitä (ehjin nahoin?)

81.9.= 50.10.

19.11.2012 § 9 kommenttia

Fiskars:

Aion tänään kirjoittaa sikanaan (yritän kolmea runoa, huh) Lokakuuta ja kiriä edes vähän. Syyskuun ns. viimeinen runo olisi tuossa. Sitten täytyy varmaan nyt vihdoin kommunikoida Miian kanssa / alkaa lisätä runojen väliin tekstimateriaalia yms. Mut ensin ne Lokakuun runot.

81.9.

Yhtäkkiä näin kasvoiltasi valuvan miehen
parta kuin naava kuusen runkoa pitkin.
Tämäkin kirkko oli uimahalli Neuvostoliiton aikoihin
Nuoren Voiman Liiton Miten Nie tzsch kirjoitetaan salonki
kahden ja kolmenkympin välillä imimme toisistamme
sen mikä itseltämme puuttuu: sinä pitämään itsestäsi kiinni
ja minä ratkomaan sen irti. Seuravaksi on maanantai,
ikkunassa sirittävä päivänpaiste luopumisen sijaan
haalia lisää
seuraavaksi opittava omansa uudestaan. Olemaan kunnolla
                           vähän niin kuin syödä janoonsa
 
 
Eeva Kilpi: Kuolinsiivous, 2012
Tarja Roinila ja Jukka Koskelainen (toim.): Katu kadulta taivaaseen. Puoli vuosisataa Espanjan runoutta.

78.9.

17.11.2012 § Jätä kommentti

Luonnostelen tämän jälkeen vielä yhden syyskuu-runon ja sitten alan vihdoin koostaa kokonaisuutta.

 
78.9.
 
Esteitä kirjoittamiselle:
kynä, pöytä, tietokone
metsä on neliö ja sen jokaista laitaa reunustaa moottoritie
mutta hyvä että se sentään mahtuu tähän meteliin
sammaleinen ropina johon voi unohtua kuin
kotiinsa sitten kun on viimein siellä
kukaan ei ole vihainen minulle tänään
etäisyyden päästä vaikka
pitäisi otsaansa kuinka rytyssä
ei voi kauko-ohjailla toista

75.9.= 44.10.

14.11.2012 § Jätä kommentti

Sinikalle 20 ekaa Lokakuun runoa lähetetty. Seitsemän = 7 päivää jäljellä. Laskin eilen että Syyskuusta puuttuu vielä kaksi, tänään siis enää yksi. Tosin Syyskuun runot on paikoin aika paskoja. Niihin täytyy lisätä paljon jotain parantavaa.

                       
75.9.
 
                   eikö elämäsi ole tyhjää heteronainen kun jatkat jatkojasi
aikuisten kesken alkoholin käyttö
ja miten sinä siinä välissä käyt ulkona
jos lapsi on pieni
jatkojesi jatkoille mutta minun voitava luottaa itseeni
mitä tahansa tapahtuikaan, tapahtumat
syntyivät tyhjästä pitkä aikaväli
jota olin kovasti odottanut
saadakseni sanoa. Ja minä sanoin:
minähän tästä toivosta maksan
kaikella empatialla sinä katsot tätä kamppailua
kun mylly käy minussa mutta liikaa tietäen
etkä halulla. Silmään silmästä
on kasattu liikaa pettymystä ja kaksituntisia
yöuniasi sulje nyt se tietokone pimeästä joulunodotuksesta esiin
pulppuava rinta miten käy on siihen valmis

Missä olen?

Olet parhaillaan selaamassa arkistoa marraskuu, 2012 blogissa 12.