12:sta puhuminen

9.11.2014 § Jätä kommentti

Turvauduin eilen kipeänä helppoon kikkaan: puhuin kriittisessä oppilaille omista tekemisistäni. Toisessa ryhmässä halusivat tietää 12:sta. Kiertelin, kaartelin ja vaikeilin, niin kuin olen monesti tehnyt. Kysymykseen ”Millainen olo sinulle jäi 12:sta?” olen perinteisesti vastannut että ”aika epäselvä”; ”en oikein tiedä” tai ”vähän outo”.

Olen usein kokenut varsin voimaannuttavaksi tilanteen, jossa kirja on tullut ulos ja minun on pitänyt kertoa siitä jollekin yleisölle. Kun puhuu muille siitä mitä on tehnyt pakouttautuu samalla seisomaan tekemisiensä takana ja jos osaa puhua niin, että itsekin uskoo siihen mitä sanoo, tulee aika hyvä olo. Kahdentoista suhteen en ainakaan aluksi kyennyt tällaiseen tekijänä esiintymiseen oikein ollenkaan. (Ehkä muutamaa viimeaikaista poikkeusta lukuun ottamatta: esimerkiksi kun Pauliinan ja Penjamin kanssa keskustelimme 12:sta kirjamessuilla. Osittain nämä hyvät tilanteet liittyvät tekeillä olevaan 13/12-artikkelikokoelmaan, jossa sekä 12:ta että runouden kustannustoimittamista ruoditaan ja reflektoidaan. Teoksen pitäisi ilmestyä.)

Olen viime aikoina tuntenut houkutusta antaa periksi mielihyvän lupaukselle, joka liittyy siihen, kun on saanut jonkin teoksen valmiiksi ja kokee voivansa allekirjoittaa sen. Voisinko tuntea tällaista tyytyväisyyttä myös 12:n suhteen?

Eli tällaisena tahdonilmauksena: tutkiskelen mahdollisuutta tehdä Kaksitoista jollain tavalla valmiiksi.

Mainokset

Avainsanat: , , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Mikä tämä on?

You are currently reading 12:sta puhuminen at 12.

Meta

%d bloggers like this: