8.2.

8.2.2012 § Jätä kommentti

Kirjoittamisessa on kyse mielen hallinnasta. Milloin kannattaa kirjoittaa, ja miten.

Huomaan työskenteleväni ja olevani nyt koko ajan hieman jarrut päällä. En ihan uskalla heittäytyä tähän puuhaan – tai halua. Toimin jotenkin oudon maltillisesti. Pelkään ylikierroksia, ts. sitä että ajaisin itseni jotenkin ihan yli ja mitä siitä syntyisi. En normaalisti pelkää tällaisia. En normaalisti totea, että ”okei. 43 sivua. ihan hyvä”

Kirjat peittyvät toisiinsa: yksittäisen kirjan itseisarvo vähenee. Kokouksia on yhtä paljon kuin ennenkin. Lukea ehdin ihan liian vähän.

Olen hukannut joskus vuonna 2008 Helsingin kirjamessujen avajaisiin kirjoittamani kirjallisuuspalkintoluettelotekstin, jonka ajattelin sopivan Helmikuuhun. Nyt sitten kirjoitan sitä uudestaan. Ei oikein huvittaisi tää touhu. Mutta täytyy nyt vaan huvittaa.

Tuli mieleen, että Helmikuuhun voisi sopia kronologinen lista kaikista kirjallisuusaiheisista uutisten otsikoista helmikuun ajalta. Näin siihenkin saisi Tammikuun tavoin  mukaan ajan kulun dokumentointia. Olisi oikeaoppista ja hienoa esim. käyttää materiaalina kaikkia feisbuukkiin postattuja uutisia. Valitettavasti keksin tämän idean vasta nyt enkä oikein tiedä miten pystyisin matkaamaan ajassa taaksepäin lukemaan esim. helmikuun ekan päivän ”etusivua”. Täytyy siksi kai turvautua (taas) Hesarin digilehden käytännöllisiin arkistoihin. Anteeksi Hesari! Kiitos Hesari!

Runon ”Helmikuu” alku näyttää seuraavalta:

HELMIKUU

Saska Saarikoski paneutuu isänsä Pentti Saarikosken ajatusmaailmaan
Viimeinen pyyntö: Antakaa meidän kuolla arvokkaasti
Onko taiteilijoiden näkyvä mukanaolo presidentinvaalikampanjoissa merkki kulttuurin politisoitumisesta?
”Taiteilijat juoksevat muoti-ilmiön perässä”
Viisi romaania kilpailee Tähtivaeltajasta
Kauko Röyhkän mummolajatkot pääsi kirjaan
Kauheeta kiältä
Neuvovia kirjeitä laatinut Hermann Hesse menee facebookiin
Amazon alkaa julkaista Leena Lehtolaista
Suomi suojasi Ruotsia idän henkäystä vastaan
Ruotsin maltillinen suhtautuminen Moskovaan oli useimmiten myös meidän etumme.
Rakkaat vanhat (venäläiset), ja uudemmatkin
Katja Kettu voitti Runeberg-palkinnon läpimurtoromaanillaan
Draculan isän jäljillä
Bram Stokerin novelleja käännettiin suomeksi.
Charles Dickens on nuorille liian vaativaa luettavaa
Kennedyn rakastajattaren muistelmat suomennetaan
Kaikelle kivulle ei voi määrätä hintaa
Anna-Riikka Carlson WSOY:n kustannuspäälliköksi
Jenni Haukio mukana valitsemassa Runo-Kaarinan voittajaa
Kirjastot viettävät Lainan päivää
Helsingin kaupunginkirjasto palkitsi kiinnostavia kirjoja
Mainokset

2.2.

3.2.2012 § Jätä kommentti

Tammikuu on painossa.

(Vähän epäselvät systeemit tuolla Hansassa; Mikael auttoi ja oli myös kovin hyödyllinen oikoluvussa.)

Taisin viimeisen kerran kirjoittaa kunnolla viime perjantaina. Melkein viikko on siis mennyt kirjan paketoimiseen – taittamiseen, kannesta kommunikoimiseen, etc etc etc,  ja lisäksi on pitänyt suostutella itseään että saisi vietyä tämän ekan osuuden loppuun. (helposti alan luovuttaa siinä vaiheessa kun näen jonkin asian valmistuvan: ei enää jaksaisi tehdä sitä loppurutistusta).

Pitkiä päiviä Savilankadulla, ja jotenkin vähän venynyt olo: Hyvin hämärä  tunne siitä, että yhtä sun toista lienee unohtunut. Hajamielinen ja kiteytymätön.

Huomenna alan kunnolla Helmikuuta.

31.1.

31.1.2012 § Jätä kommentti

Tammikuun viimeinen päivä: Yhteenveto.
Seuraava karkea kolmivaiheisuus havaittavissa Tammikuun kirjoitusprosessissa:

1. Muistiinmerkitseminen ja kielentäminen
2. Tihentäminen ja sitominen
3. Harventaminen ja löyhentäminen (ilmavoittaminen)

30.1.

31.1.2012 § Jätä kommentti

En melkein koskaan pysy deadlinessa, paitsi silloin kun opetan. Opetustöissä olen joutunut myös vetämään mutkia suoriksi ja pärjäämään niillä (varsin puutteellisellakin) tiedoilla, jotka olen ehtinyt hankkia.

Tammikuun lopun lähestyminen saa minut toimimaan hyvin vastaavalla tavalla: tekstiä on riittävästi ja se on uskoakseni suht koht hyvää. Tämä riittää minulle tältä kuulta: deadlinen mukanaan tuoma helppous / mistä aita on matalin.

Olen ollut tänään yhteydessä taitosta (fontin koko, riviväli) Elinaan, joka on suunnitellut 12:n kirjoille  sarjallisen graafisen ilmeen sekä Karoon, joka antoi upean polaroidkuvansa Tammikuun kanteen. Lisäksi tapasin mm. Teemua Juttutuvassa. Tämän tapaamisen jälkeen syntyi ajatus kääntää toimittajan ja tekijän roolit päälaelleen siinä kuussa, kun Teemu toimii kustannustoimittajana: ts. Teemu toimiikin kirjailijana ja minä toimitan hänen kirjansa.

29.1.

29.1.2012 § Jätä kommentti

Eilen pidin 12:sta vapaapäivän, se tuntui pakolliselta. Tänään luin käsiksen kertaalleen ja tein ihan pieniä korjauksia. Nyt alan taittaa tiedostoa.

Matti Kangaskoski: Tältä sinusta nyt tuntuu, Teos 2012.

 

27.1.

27.1.2012 § Jätä kommentti

No niin: uusi versio K:n erinomaisten kommenttien ja hänen kanssaan käydyn keskustelun pohjalta puhtaaksikirjoitettu etc.

Kristianin kanssa keskustellessa syntyi ajatus jotenkin pyrkiä korostamaan puhujan ”erinomaisuutta” – vrt. Kristianin monesti esittämä ajatus  ”modernististen” runojen puhujalle tyypillisestä asettumisesta kaiken yläpuolelle, mutta tätä ei ole ehkä mahdollista toteuttaa näin lyhyessä ajassa. ts.  vaikea väistää kaikkein ilmeisintä ironiaa.

Nihilin hallituksen kokous: Hyviä päätöksiä, mut: Puuh. Puuh. Puuh.

25.1.

25.1.2012 § 2 kommenttia

Ei onnistu.

Ratkaisuyritys 1: Runon jaottelu osatekijöihinsä:

ME JOMPIKUMPI MENO VESSA ÄÄRI HÄMÄRÄ PAPERI LIITIN TOINEN TEKO REIKÄ REITIN KULTTUURI VIRKISTYSKÄYTTÖ KAIKU KIRJASTO LINTU NISKA PINO NEUTRAALI NEURAALI NEUTRAALI SÄHKÖINEN

Versio 1.

On jompikumpi ääriensä hämärässä
vessaan menemisen hahmo
On öinen kantapää lattian läpi
univelkainen avainnippu

On päivät yöt puskettu lasi kädessä
ja niistetty välillä nenää
On nidottu reikiin valkoista
jossain vaiheessa sinä otat silmälasit pois

Versio 2.

niskojen itsepintaiset pinot
lintujen ainaiset lentelyt
kirjastojen ainaiset kaiut

öisten vesilasien pinot
päivät jotka on laitettu mappiin
reikien valkoiset pinot

kantapäät jotka lävistävät lattian
saldojen negatiiviset luvut
univelkakirjojen hyllyt

Versio 3.

seinien ohuiden pinojen läpi näkyvät hämärät ääriviivat

vessaan menevät hahmot

On erilaisia hiuksia.

jossain vaiheessa sinulla ei ole hahmoa

 —

Ratkaisuyritys 2:  Lisäilin viime päivinä kirjoittamaani aiemman kokonaisuuden sisään ja väleihin. (Yritin aluksi liittää sen suoraan ekan version loppuun). Tämä tuntuu hieman lupaavammalta.

Käytin version 3 lähes tuollaisenaan. Yhdistin versiot 1 ja 2 =

Versio 4.

On jompikumpi ääriensä hämärässä
niskojen pintaiset pinot
vessaan menemisen hahmo ja
lintujen ainaiset lentelyt
On öinen kantapää lattian
läpi kirjastojen kaiut
univelkainen avainnippu
öiden ja lasien pinot

On päivät yöt puskettu lasi kädessä
jotka on laitettu mappiin
ja niistetty välillä nenää
kantapäät lattian läpi
On nidottu reikiin valkoista
reikien valkoiset pinot ja
jossain vaiheessa sinä olet ilman hahmoa
univelkakirjojen hyllyt

 

Vähän ontuva rytmi, mutta sitä voi myöhemmin korjailla.


Missä olen?

You are currently browsing the Tammikuu. category at 12.