310.5.

Toukokuu tuli eilen painosta ja sitä myöten tusina täyteen.  (Joulukuu jo viime viikolla, mutta päätimme uutisoida molemmat päätöskirjat samaan aikaan). Nyt pitäisi enää tehdä tiedotetta ja sen jälkeen alkaa käsittää, mitä oikein tuli tehtyä.

Kustantamokin taitaa olla vähän väsynyt tähän projektiin: Kimmoa (joka alkuvuodesta oli innolla tekemässä tiedotetta jokaikisestä sarjan osasta) piti tänään oikein maanitella laittamaan Poesian feisbuukkiin maininta, että sarja on nyt täysi.

**

Tänään Kiasmassa kuljeskellessani tuli mieleen, että 12 kertoo myös siitä, mitä tapahtuu kun vain kirjoittaa mutta ei lue.Kuten lukupäiväkirjasta huomaa, loppuprojektista ei enää juurikaan luettu (ja vähäistä se oli alkuvuonnakin). Aikaa ja voimia tuntui loppuvaiheessa olevan vain 1. suoraviivaiseen tekemiseen ja tuottamiseen 2. televisiosarjojen katseluun 3. jossain vaiheessa bilettämiseen 4. löhöämiseen.

Silja ja Leena varoittelivat joskus syksyllä, että ihminen voi kirjoittaa itsensä tyhjiin. Nyt kyllä tuntuu että olen touhunnut ja elänyt itseni aika tyhjäksi: siis tunnen ihan sisälläni ja ympärilläni jonkinlaisen kulhomaisen muodon: sillä lailla että minussa on pyöreä ja ontto tila, joka humisee – sellainen huimaava pöpperö ja epätarkkuus (mutta sillä lailla että kulhon reunat ovat aika haperot, helposti läpäistävissä ja tuntuu myös jonkinlaista värinää, aivan kuin jotain suuntaa hyvin alustavasti arvailevaa)

Ja tyhjyys on kovin vastaanottavaista – se tuntuu aivan hinkuvan uutta sisältöä.  Menen takaisin lukemaan.

61.12.

Alustava taitto tehty jotta Elina voi viimeistellä kannen. Arvio: 123 sivua. Leeville raportoitu Joulukuun etenemisestä.

60.12. = 274.5.

Havainto aikataulusta:

Pidin maaliskuussa kymmenen päivän tauon, kun halusin ja oli pakko saada runouden yhteiskunnallisuus-essee tehtyä ja joulukuussa olin kolme viikkoa kipeä. Lisäksi oltiin toukokuussa viikko Islannissa (jossa tosin kirjoitin muistiinpanoja Toukokuuhun) eli olen siis pitänyt 12:sta taukoa lähes kuusi viikkoa. Nyt vaikuttaisi siltä, että saan Joulukuun painoon hyvässä lykyssä ensi maanantaina 4.2. ja uskon että Toukokuu pitäisi kyllä saada painoon viikossa, parissa. Tämä tarkoittaisi sitä, että lopulta olen konkreettisesti käyttänyt keskimäärin kuukauden kunkin kirjan tekemiseen.

Alitajunta on niin luotettava. Se tottelee käskyjä.

41.12.

Vaikka taannoin jo hylkäsin ajatuksissani Eurooppa-rajauksen, niin en sitten kuitenkaan osannut päättää. Turistien haastatteleminen on toistaiseksi tyssännyt puolikuntoisuuden jatkumiseen ja jatkumiseen ja nauhurin puutteeseen. Pysyäkö siis Euroopassa vai ottaako mukaan maita sieltä täältä? Omat kontaktit alkavat Euroopan osalta huveta ja maista on tuskin edes kolmatta osaa tavoitettu.Kirjasta voisi tulla sisällöllisesti paljon kiinnostavampi jos ei rajoittuisi vain omaan mantereeseensa. Esim. Australia lämpötila-asteikon uusine väreineen olisi hienoa saada mukaan.

Pauliinalle ja Karrille olen luvannut, että sekä Joulukuu että Toukokuu olisivat helmikuun alussa painossa.

31.12.

Pahoittelut hiljaisuudesta: Kaksi viikkoa sitten alkanut flunssa on ollut oudon sitkeä (ja olin kieltämättä myös vähän liian reipas ensimmäisen flunssaviikon aikana). Joulu ja välipäivät menivät kipeänä ja ajattelin lepäillä vielä tänäänkin ahkerasti. Tämä sairaslomailu on tietysti verottanut Joulukuuta – olen saanut joitakin vastauksia, mutta en läheskään tarpeeksi. Keksin kuitenkin äsken köpötellessäni turistien keskellä Suomenlinnassa, miten on mahdollista saada Joulukuu kokoon nopealla aikataululla.

Jos vaan olen pian terve, hankin nauhurin ja alan jututtaa turisteja. Niitä on täällä Suomenlinnassakin vaikka mistä maista. Eurooppa-rajauksen voi ehkä nyt unohtaa.  Hätäratkaisu taas kerran, mutta hyvä niin.

12-projekti venyy tietenkin vuoden 2013 puolelle, mutta uskoakseni silti ihan siedettävissä määrin. Kiitos vuodesta 2012, on ollut aika kasvattava vuosi kuin jonkinlainen pursotin, josta tullaan ehkä hieman kauniimmissa muodostelmissa ulos.

Pakotonta ja  vapaa-aikaa sisältävää vuotta 2013!

 

 

 

16.12.

Pikkujouluputki sekä Olli-Pekan Helsingin vierailu ja suksee sekoittivat hyvin alkaneen Joulukuun rakennuksen. Nyt olen kipeä / tulossa kipeäksi ja sänky tuntuu parhaalta paikalta.  Sänky ja alkava flunssa sopivat nähtävästi mainiosti  feisbuukkaamiseen eli toteutan vihdoin täysimittaisena vastaajien etsimisen / haalimisen ensimmäisen vaiheen:

1. laita viestiä omille facebook-kavereille

Flunssainen pää on jotenkin lineaarisempi ja yksinkertaistavampi. Muukin yksinkertaistaminen lienee hyvä juttu, kun ihmiset  tuntuvat  reagoivanaika hitaasti  niihin viesteihin joita olen lähettänyt. Laitan viestiin pelkän kysymyksen ja vain lyhyen selityksen, että vastaukset tulevat kirjaan.

11.12.

Joulukuun tekeminen menee taas kiusallisuuden puolelle – ja vaivalloisuuden. Uskon ideaan (ts. onnistuessaan se uskoakseni voi todella toimia), mutta en osaa selittää sitä hienostuneesti – kielitaitoni ei riitä (ja joulukuu on tällainen kv-projekti). Lisäksi Joulukuuta tehdään pääasiallisesti lähettelemällä sähköposteja ja facebook-viestejä. Se on paljon tylsempää kuin puhelinmyynti.

Julkaisen alla  nolostellen luonnoksen sähköpostiviestin pohjaksi. Se on epävalmis ja jotenkin kömpelö, mutta idea käynee kuitenkin jotenkin selväksi – enkä vielä toistaiseksi ole käyttänyt tuota tuossa muodossa (lähetellyt vain epämuodollisempia viestejä)

—

”Dear XXX

 

 I´m writing to you because I hope you could help me to make possible a book (project). The idea of this book is very simple: to collect short desriptions from people living in different countries about  how the climate / weather has changed in the place they live. Because of practical reasons I limit this book to Europe. That means, I try to find somebody from each European country to answer to the following question ”How has the weather / the climate changed in your country (or in the place you live) ? (How do you recognize the climat change?)”

 

The answers will be collected to a book ”Joulukuu” (”December”) together with  brief characterizations of the people who have answered the questions (locality, age, maybe profession etc.).

 

The answers will be translated into finnish. If it´s ok for you,it would be great if you could answer in English, German or Swedish (these are the languages that I can read and translate) but if you find it difficult you can also use the language you find comfortable.   I will find somebody to translate the answers for me.

 

 Joulukuu is the last part of my 12-part poetry book series and a year long writing experiment 12. 12 is a kind of ”experiment on a human”: an attempt to publish so much poetry that would be suffiecent for an average poet to make a living out of the copy right incomes. According to my calculations a book every month, 12 books a year would be enough. ”

—

Leevin kanssa vaihdettu viestejä konseptista (Leevi siis toimittaa). Kalasteltu vastaajia Saksasta, Ranskasta ja Islannista.

—

ja ps. korjauksia em. viestin kieliasuun otetaan vastaan…

Lokakuu ja Syyskuu painossa

Marraskuusta puuttuu vielä kansi / idea kannen kuvaksi. Ideoita? Joulukuuksi on ihan selkeä teosidea. Mä meinaan ehtiä tehdä sen l’ähestulkoon ajoissa.

(Lokakuu ja Syyskuu ovat ehkä hiukan sisarteokset, teemat liikkuvat aika lähellä toisiaan, vaikka poetiikka niissä onkin aika erilaista)

Konseptin pohja – minne se putosi?

Olen tietoinen siitä, että 12 on tietyllä tavalla vesittynyt, mennyt pieleen. Näkyvintä on tietysti kirjojen myöhästyminen. Se on kuitenkin vain osa ongelmaa. Kuitenkin eniten olen epäonnistunut mielestäni siinä, miten olen elänyt tämän vuoden. 12:n piti olla ihmiskoe – elämäni piti olla vuoden ajan alisteinen projektille. Käytännössä kuitenkaan juuri mikään ei ole muuttunut. Elämä ja taide ovat suunnilleen yhtä sekaisin keskenään kuin ennenkin – mutta eivät oikeastaan yhtään sen enempää tai millään uudella tavalla. Käytännössä en ole elänyt projektin ideaa sillä syvällisyydellä kuin idea olisi edellyttänyt. En ole tehnyt tätä koska A) en ole uskaltanut ja B) minua ei ole huvittanut.

A.

En ole uskaltanut, koska olen kiinni niin monissa asioissa, joiden ylläpitäminen tuntuu elintärkeältä. En ole uskaltanut olla osallistumatta kirjallisiin ja vähemmän kirjallisiin rientoihin. En ole uskaltanut sanoa ei. En ole uskaltanut upota omiin juttuihini, koska viime kädessä olen pelännyt jääväni yksin.

En myöskään alkuvuodesta uskaltanut heittäytyä kirjoittamiseen koko olemuksellani, koska pelkäsin toisaalta että pää ei kestäisi jatkuvaa ylikierroksilla oloa. Mutta ennen kaikkea pelkäsin sitä, että onnistuisin: että tosiaan pystyisin kirjoittamaan kirjan kuukaudessa / 12 kirjaa vuodessa. Kuka minä silloin olisin? Pelko siitä että riistäytyy jonnekin muiden ihmisten tavoittamattomiin – nähtävästi lopulta tässäkin yksinjäämisen pelko.

B.

Hyvin varhaisesta vaiheesta asti mukana ollut tunne siitä, että oikeastaan minua ei hirveästi huvita koko tämä pelleily.  Että minua huvittaisi enemmänkin elää (toukokuusta lähtien joku minussa on koko ajan sanonut: nyt ansaitset lomaa, lomaa ja lisää lomaa). Sen sijaan että taide (tai ehkä pitäisi pikemminkin sanoa TYÖ) olisi asettanut ankarat raamit elämälle, T & E ovat koko ajan pyrkineet ottamaan etäisyyttä toisiinsa.

Kaiken maailman vapaa-ajan, ihmisten ja itseni arvo on koko ajan noussut silmissäni. Ennen kaikkea aika on tullut niin konkreettiseksi ja niin suureksi arvoksi.

En varsinaisesti mokannut 12 (tai sen ankaruutta) sen takia etten olisi pystynyt tähän – en koskaan uskaltautunut oikeastaan edes niille rajoille, joilla pystyminen tai kaatuminen tulisivat vastaan. Minua ei huvittanut mennä sinne saakka, tai ainakaan pysyä siellä kovin kauaa.

C.

Nyt on 21.11.2012 (vaikka tietysti voi aina väittää muuta). Mitä voi tehdä?

No kirjoitan nyt joka tapauksessa nämä roikkuvat kirjaset valmiiksi. Teen tämän pinnallisesti tai vähemmän pinnallisesti, melko sama tässä vaiheessa. Voi olla (ja luulen että niin käy), että rohkaistun viimein vähän uppoamaan, heittäytymään, altistumaan, pistämään itseäni likoon, kun vuosi alkaa lähestyä loppuaan. Laiva vuotaa, mutta se on jo ja yhä merellä.

TYÖSUUNNITELMA JA AIKATAULU

Lokakuun osalta keksin toissapäivänä Fiskarsissa hyvän tavan lopettaa kirja. Eka versio valmistuu perjantaihin mennessä. Syyskuun osalta lupasin että Miia saa maanantaihin mennessä koko käsiksen. Marraskuun osalle on hätäsuunnitelma. Joulukuu pitäisi päästä aloittamaan melkein joulukuun alussa. Toukokuun aion saada valmiiksi Tammikuun loppuun mennessä. En usko että 12-antologia, joka kokoaa kaikki 12:n osaset yksiin kansiin on enää mielekäs hanke. Sen sijaan luulen, että kirjoitan jonkinlaisen proosan ja esseen välissä olevan teoksen, jonka alaluvut on otsikoitu tämän blogin asiasanojen mukaan. Kirjan nimeksi tulisi 12. Välillä ajattelen, että varsinaisesti kirjoitan jo jollain tasolla sitä kirjaa.

ps.

Ehkä puhe epäonnistumisesta on vähän valheellista, koska jollain tasolla olen pysytellyt niin pinnassa, että en ole edes yrittänyt. Olen vain jotenkin yrittänyt selvitä (ehjin nahoin?)