310.5.

15.3.2013 § Jätä kommentti

Toukokuu tuli eilen painosta ja sitä myöten tusina täyteen.  (Joulukuu jo viime viikolla, mutta päätimme uutisoida molemmat päätöskirjat samaan aikaan). Nyt pitäisi enää tehdä tiedotetta ja sen jälkeen alkaa käsittää, mitä oikein tuli tehtyä.

Kustantamokin taitaa olla vähän väsynyt tähän projektiin: Kimmoa (joka alkuvuodesta oli innolla tekemässä tiedotetta jokaikisestä sarjan osasta) piti tänään oikein maanitella laittamaan Poesian feisbuukkiin maininta, että sarja on nyt täysi.

**

Tänään Kiasmassa kuljeskellessani tuli mieleen, että 12 kertoo myös siitä, mitä tapahtuu kun vain kirjoittaa mutta ei lue.Kuten lukupäiväkirjasta huomaa, loppuprojektista ei enää juurikaan luettu (ja vähäistä se oli alkuvuonnakin). Aikaa ja voimia tuntui loppuvaiheessa olevan vain 1. suoraviivaiseen tekemiseen ja tuottamiseen 2. televisiosarjojen katseluun 3. jossain vaiheessa bilettämiseen 4. löhöämiseen.

Silja ja Leena varoittelivat joskus syksyllä, että ihminen voi kirjoittaa itsensä tyhjiin. Nyt kyllä tuntuu että olen touhunnut ja elänyt itseni aika tyhjäksi: siis tunnen ihan sisälläni ja ympärilläni jonkinlaisen kulhomaisen muodon: sillä lailla että minussa on pyöreä ja ontto tila, joka humisee – sellainen huimaava pöpperö ja epätarkkuus (mutta sillä lailla että kulhon reunat ovat aika haperot, helposti läpäistävissä ja tuntuu myös jonkinlaista värinää, aivan kuin jotain suuntaa hyvin alustavasti arvailevaa)

Ja tyhjyys on kovin vastaanottavaista – se tuntuu aivan hinkuvan uutta sisältöä.  Menen takaisin lukemaan.

60.12. = 274.5.

29.1.2013 § Jätä kommentti

Havainto aikataulusta:

Pidin maaliskuussa kymmenen päivän tauon, kun halusin ja oli pakko saada runouden yhteiskunnallisuus-essee tehtyä ja joulukuussa olin kolme viikkoa kipeä. Lisäksi oltiin toukokuussa viikko Islannissa (jossa tosin kirjoitin muistiinpanoja Toukokuuhun) eli olen siis pitänyt 12:sta taukoa lähes kuusi viikkoa. Nyt vaikuttaisi siltä, että saan Joulukuun painoon hyvässä lykyssä ensi maanantaina 4.2. ja uskon että Toukokuu pitäisi kyllä saada painoon viikossa, parissa. Tämä tarkoittaisi sitä, että lopulta olen konkreettisesti käyttänyt keskimäärin kuukauden kunkin kirjan tekemiseen.

Alitajunta on niin luotettava. Se tottelee käskyjä.

41.12.

10.1.2013 § Jätä kommentti

Vaikka taannoin jo hylkäsin ajatuksissani Eurooppa-rajauksen, niin en sitten kuitenkaan osannut päättää. Turistien haastatteleminen on toistaiseksi tyssännyt puolikuntoisuuden jatkumiseen ja jatkumiseen ja nauhurin puutteeseen. Pysyäkö siis Euroopassa vai ottaako mukaan maita sieltä täältä? Omat kontaktit alkavat Euroopan osalta huveta ja maista on tuskin edes kolmatta osaa tavoitettu.Kirjasta voisi tulla sisällöllisesti paljon kiinnostavampi jos ei rajoittuisi vain omaan mantereeseensa. Esim. Australia lämpötila-asteikon uusine väreineen olisi hienoa saada mukaan.

Pauliinalle ja Karrille olen luvannut, että sekä Joulukuu että Toukokuu olisivat helmikuun alussa painossa.

Konseptin pohja – minne se putosi?

21.11.2012 § 1 kommentti

Olen tietoinen siitä, että 12 on tietyllä tavalla vesittynyt, mennyt pieleen. Näkyvintä on tietysti kirjojen myöhästyminen. Se on kuitenkin vain osa ongelmaa. Kuitenkin eniten olen epäonnistunut mielestäni siinä, miten olen elänyt tämän vuoden. 12:n piti olla ihmiskoe – elämäni piti olla vuoden ajan alisteinen projektille. Käytännössä kuitenkaan juuri mikään ei ole muuttunut. Elämä ja taide ovat suunnilleen yhtä sekaisin keskenään kuin ennenkin – mutta eivät oikeastaan yhtään sen enempää tai millään uudella tavalla. Käytännössä en ole elänyt projektin ideaa sillä syvällisyydellä kuin idea olisi edellyttänyt. En ole tehnyt tätä koska A) en ole uskaltanut ja B) minua ei ole huvittanut.

A.

En ole uskaltanut, koska olen kiinni niin monissa asioissa, joiden ylläpitäminen tuntuu elintärkeältä. En ole uskaltanut olla osallistumatta kirjallisiin ja vähemmän kirjallisiin rientoihin. En ole uskaltanut sanoa ei. En ole uskaltanut upota omiin juttuihini, koska viime kädessä olen pelännyt jääväni yksin.

En myöskään alkuvuodesta uskaltanut heittäytyä kirjoittamiseen koko olemuksellani, koska pelkäsin toisaalta että pää ei kestäisi jatkuvaa ylikierroksilla oloa. Mutta ennen kaikkea pelkäsin sitä, että onnistuisin: että tosiaan pystyisin kirjoittamaan kirjan kuukaudessa / 12 kirjaa vuodessa. Kuka minä silloin olisin? Pelko siitä että riistäytyy jonnekin muiden ihmisten tavoittamattomiin – nähtävästi lopulta tässäkin yksinjäämisen pelko.

B.

Hyvin varhaisesta vaiheesta asti mukana ollut tunne siitä, että oikeastaan minua ei hirveästi huvita koko tämä pelleily.  Että minua huvittaisi enemmänkin elää (toukokuusta lähtien joku minussa on koko ajan sanonut: nyt ansaitset lomaa, lomaa ja lisää lomaa). Sen sijaan että taide (tai ehkä pitäisi pikemminkin sanoa TYÖ) olisi asettanut ankarat raamit elämälle, T & E ovat koko ajan pyrkineet ottamaan etäisyyttä toisiinsa.

Kaiken maailman vapaa-ajan, ihmisten ja itseni arvo on koko ajan noussut silmissäni. Ennen kaikkea aika on tullut niin konkreettiseksi ja niin suureksi arvoksi.

En varsinaisesti mokannut 12 (tai sen ankaruutta) sen takia etten olisi pystynyt tähän – en koskaan uskaltautunut oikeastaan edes niille rajoille, joilla pystyminen tai kaatuminen tulisivat vastaan. Minua ei huvittanut mennä sinne saakka, tai ainakaan pysyä siellä kovin kauaa.

C.

Nyt on 21.11.2012 (vaikka tietysti voi aina väittää muuta). Mitä voi tehdä?

No kirjoitan nyt joka tapauksessa nämä roikkuvat kirjaset valmiiksi. Teen tämän pinnallisesti tai vähemmän pinnallisesti, melko sama tässä vaiheessa. Voi olla (ja luulen että niin käy), että rohkaistun viimein vähän uppoamaan, heittäytymään, altistumaan, pistämään itseäni likoon, kun vuosi alkaa lähestyä loppuaan. Laiva vuotaa, mutta se on jo ja yhä merellä.

TYÖSUUNNITELMA JA AIKATAULU

Lokakuun osalta keksin toissapäivänä Fiskarsissa hyvän tavan lopettaa kirja. Eka versio valmistuu perjantaihin mennessä. Syyskuun osalta lupasin että Miia saa maanantaihin mennessä koko käsiksen. Marraskuun osalle on hätäsuunnitelma. Joulukuu pitäisi päästä aloittamaan melkein joulukuun alussa. Toukokuun aion saada valmiiksi Tammikuun loppuun mennessä. En usko että 12-antologia, joka kokoaa kaikki 12:n osaset yksiin kansiin on enää mielekäs hanke. Sen sijaan luulen, että kirjoitan jonkinlaisen proosan ja esseen välissä olevan teoksen, jonka alaluvut on otsikoitu tämän blogin asiasanojen mukaan. Kirjan nimeksi tulisi 12. Välillä ajattelen, että varsinaisesti kirjoitan jo jollain tasolla sitä kirjaa.

ps.

Ehkä puhe epäonnistumisesta on vähän valheellista, koska jollain tasolla olen pysytellyt niin pinnassa, että en ole edes yrittänyt. Olen vain jotenkin yrittänyt selvitä (ehjin nahoin?)

46.6. = 77.5. = 16.7.

16.7.2012 § Jätä kommentti

Kesäkuu meni painoon.

Kun yritän kirjoittaa Heinäkuuta alan tehdä muistiinpanoja Toukokuuhun. Koska jo kaksi kesälomareissua on peruuntunut, on vähän vaikea tehdä kesälomakirjaa tuosta Heinäkuusta. Muutenkaan ei jotenkin huvita havainnoida ja olla aforistinen (=kirjoittaa fragmentaarisia havaintoja muistikirjaan). Sen sijaan tuli mieleen siskon tilaama Taavetin (siskon 1 v. poika) lorukirja – aloin satuilla ja lorutella ja tulin heti iloiseksi ja puuhakkaaksi ja työteliääksi.

Eli ei mitään aneemista käsinkirjoitettua muistikirjaa Heinäkuussa, vaan ehkä sittenkin lastenrunoja.

15 päivää aikaa.  Jos ehtisi kirjoittamaan kaksi runoa päivässä olisi materiaalia tarpeeksi. Mummituksesta saa varmaan muokkaamalla jotain (en osaa noita mittoja ihan riittävän hyvin, täytyy varmaan mieluummin mennä nykyrunompaan suuntaan) ja sitten on  olemassa jossain (muistini kätköissä ehkä) ikivanha Bataille-loru, jonka Aino Koskela joskus taannoin sävelsikin (ehkä senkin voi käyttää).

42.6.=73.5. (=12.7.)

12.7.2012 § 1 kommentti

Heinäkuussa en periaatteessa blogaa, siksi sulut. Kesäkuun oikovedos tuli – pohdituttaa mitä kaikkea siinä pitäisi vielä korjata. (viivojen korkeuksia, värejä?) Ei oikein ole vielä Heinäkuun kirjoittaminen lähtenyt lentoon, sen sijaan Heinäkuun sivutuotteena syntynyt tänään joitain lauseita, ehkä jopa kappeleita Toukokuuta.

Vesa Haapala & Markus Pyörälä: Kuka ampui Ötzin, Otava 2012.
James Joyce: Ulysses
Alexander Loyd & Ben Johnson: Paranemisen avain 
 
 —
 

(Tuota Vesan loistokasta Ötziä lukiessa huomaan että alan olla jotenkin henkisesti aika ”tyhjillään” – tarkoitan siis sitä määrää erilaisia viitekehyksiä ja vaivattoman tuntuisia viittauksia sinne tänne – siis jonkinlaista rentoa sivistyneisyyttä joka Ötzissä viehättää. Olen muutenkin siis ylipäätään liian laiska lukija ja luen/katson uutisiakin vain vahingossa. Nyt alkaa siis todella tuntua että ei oo kohta enää mistä ammentaa: ”sadepilvet etc.” – paitsi ehkä salarakkaani self help-kirjallisuus,  jota annan itseni ”loman” kunniaksi lukea. Se on kai (toivottavasti) jonkinlaista outoa viihdettä minulle. En välttämättä suosittele silti.)

 

34.6.=65.5. (=4.7.)

4.7.2012 § Jätä kommentti

Lijalle lähetetty uusi versio Toukokuun b-osasta.  Ei onneksi ollut vielä kerinnyt lukea sitä edellistä – uusi versio on vähän siedettävämpi, vaikka en kyllä olisi vienyt sitä tuohon suuntaan jos aikaa olisi ollut yhtään enempää. B-osan pohjalta on siis tarkoitus ohjata 6/12, jota esitetään kesäkahviloissa. Toivotan onnea matkaan – tekstin keskeisin teema on (luulo)sairaus.

Jurilta sain hyviä ja perusteltuja kommentteja Kesäkuusta – vielä aukeaman verran viivaa pitäisi vedellä. Mikael (jolla on jotenkin absoluuttinen visuaalinen silmä) auttoi ratkaisemaan pari ongelmakohtaa. Kimmo kävi virnuilemassa selän takana. Elina teki kannen valmiiksi.

Paperilaatu on päätetty (Munken pure 100 g) ja painon kanssa kommunikoitu. Tuntuu että jossain vaiheessa pääsen vielä aloittamaan Heinäkuuta ja viettämään tietokonevapaata kuukauttani.

Missä olen?

You are currently browsing the Toukokuu category at 12.