Konseptin pohja – minne se putosi?

21.11.2012 § 1 kommentti

Olen tietoinen siitä, että 12 on tietyllä tavalla vesittynyt, mennyt pieleen. Näkyvintä on tietysti kirjojen myöhästyminen. Se on kuitenkin vain osa ongelmaa. Kuitenkin eniten olen epäonnistunut mielestäni siinä, miten olen elänyt tämän vuoden. 12:n piti olla ihmiskoe – elämäni piti olla vuoden ajan alisteinen projektille. Käytännössä kuitenkaan juuri mikään ei ole muuttunut. Elämä ja taide ovat suunnilleen yhtä sekaisin keskenään kuin ennenkin – mutta eivät oikeastaan yhtään sen enempää tai millään uudella tavalla. Käytännössä en ole elänyt projektin ideaa sillä syvällisyydellä kuin idea olisi edellyttänyt. En ole tehnyt tätä koska A) en ole uskaltanut ja B) minua ei ole huvittanut.

A.

En ole uskaltanut, koska olen kiinni niin monissa asioissa, joiden ylläpitäminen tuntuu elintärkeältä. En ole uskaltanut olla osallistumatta kirjallisiin ja vähemmän kirjallisiin rientoihin. En ole uskaltanut sanoa ei. En ole uskaltanut upota omiin juttuihini, koska viime kädessä olen pelännyt jääväni yksin.

En myöskään alkuvuodesta uskaltanut heittäytyä kirjoittamiseen koko olemuksellani, koska pelkäsin toisaalta että pää ei kestäisi jatkuvaa ylikierroksilla oloa. Mutta ennen kaikkea pelkäsin sitä, että onnistuisin: että tosiaan pystyisin kirjoittamaan kirjan kuukaudessa / 12 kirjaa vuodessa. Kuka minä silloin olisin? Pelko siitä että riistäytyy jonnekin muiden ihmisten tavoittamattomiin – nähtävästi lopulta tässäkin yksinjäämisen pelko.

B.

Hyvin varhaisesta vaiheesta asti mukana ollut tunne siitä, että oikeastaan minua ei hirveästi huvita koko tämä pelleily.  Että minua huvittaisi enemmänkin elää (toukokuusta lähtien joku minussa on koko ajan sanonut: nyt ansaitset lomaa, lomaa ja lisää lomaa). Sen sijaan että taide (tai ehkä pitäisi pikemminkin sanoa TYÖ) olisi asettanut ankarat raamit elämälle, T & E ovat koko ajan pyrkineet ottamaan etäisyyttä toisiinsa.

Kaiken maailman vapaa-ajan, ihmisten ja itseni arvo on koko ajan noussut silmissäni. Ennen kaikkea aika on tullut niin konkreettiseksi ja niin suureksi arvoksi.

En varsinaisesti mokannut 12 (tai sen ankaruutta) sen takia etten olisi pystynyt tähän – en koskaan uskaltautunut oikeastaan edes niille rajoille, joilla pystyminen tai kaatuminen tulisivat vastaan. Minua ei huvittanut mennä sinne saakka, tai ainakaan pysyä siellä kovin kauaa.

C.

Nyt on 21.11.2012 (vaikka tietysti voi aina väittää muuta). Mitä voi tehdä?

No kirjoitan nyt joka tapauksessa nämä roikkuvat kirjaset valmiiksi. Teen tämän pinnallisesti tai vähemmän pinnallisesti, melko sama tässä vaiheessa. Voi olla (ja luulen että niin käy), että rohkaistun viimein vähän uppoamaan, heittäytymään, altistumaan, pistämään itseäni likoon, kun vuosi alkaa lähestyä loppuaan. Laiva vuotaa, mutta se on jo ja yhä merellä.

TYÖSUUNNITELMA JA AIKATAULU

Lokakuun osalta keksin toissapäivänä Fiskarsissa hyvän tavan lopettaa kirja. Eka versio valmistuu perjantaihin mennessä. Syyskuun osalta lupasin että Miia saa maanantaihin mennessä koko käsiksen. Marraskuun osalle on hätäsuunnitelma. Joulukuu pitäisi päästä aloittamaan melkein joulukuun alussa. Toukokuun aion saada valmiiksi Tammikuun loppuun mennessä. En usko että 12-antologia, joka kokoaa kaikki 12:n osaset yksiin kansiin on enää mielekäs hanke. Sen sijaan luulen, että kirjoitan jonkinlaisen proosan ja esseen välissä olevan teoksen, jonka alaluvut on otsikoitu tämän blogin asiasanojen mukaan. Kirjan nimeksi tulisi 12. Välillä ajattelen, että varsinaisesti kirjoitan jo jollain tasolla sitä kirjaa.

ps.

Ehkä puhe epäonnistumisesta on vähän valheellista, koska jollain tasolla olen pysytellyt niin pinnassa, että en ole edes yrittänyt. Olen vain jotenkin yrittänyt selvitä (ehjin nahoin?)

70.9.= 39.10.

9.11.2012 § Jätä kommentti

Joka kerta melkein sama lopputulos:  tunne siitä ettei aikaa ole vie kirjoittamisesta ilon ja mielihyvän –  kirjoittamisen nautinto liittyy jollain lailla kirjoittamisen ajallisuuteen? Kirjoittaminen on ikävää ja tylsää jos siihen ei saa upota (unohtua?).

Jotenkin vähän mitähän tästä nyt hittovie apua en jotenkin osaa sisuuntua edes.

Lokakuun kanssa olen jumittunut runoon 19, jossa ajattelin käyttää sanaa EI. Olen nyt neljä päivää yrittänyt saada kiellosta jotain aikaiseksi, mutta ei jotenkin onnistu. Vaikka ei on ehkä vieläkin tärkeämpi rakkaussana kuin kyllä.

Miian ehdotus muistikirjamaisen päiväkirjamaisen muun tekstimateriaalin lisäämisestä Syyskuuhun luonnosmaisia runoja ryhdistyttämään. En ole vielä tänään ehtinyt kirjoittaa runoa, mutta tälle päivälle sopivaa tekstimateriaalia …

70.9.

Aurinko nousee tänään Helsingissä kello 8:05 Aurinko laskee tänään Helsingissä kello 16:03
Päivän pituus 7 tuntia 58 minuuttia – Yön pituus 16 tuntia 2 minuuttia.

Väsynyt kuin sänky
särky kiertää päätä
matala sohvapöytä joka muistuttaa
ruumiinavausta kasautuu
vyötärölle hengitystään
pidättää lyhytnaamainen
poliisi Derrickistä

35.10.=66.9.

5.11.2012 § Jätä kommentti

Jähmeää. Jähmeää.  (kaukana kirjoittamisen nautinnosta, sen sijaan elämisen nautinto ja ajan vaaliminen on koko ajan lisääntynyt)

 
66.9.
 
Mistä päin sinä olet tullut
ja miten asuminen onnistuu
kun asumusta reunustaa pimeä lakoninen sade kuin
ullakko Tuttua ihmistä katsottaessa silmät enemmänkin peittävät
kynttilä nurkassa antaa koko hommalle rytmin
 tarvitaan vain jotain kasvavaa
ja hiukan tyhjää jotta tästäkin loukosta
saadaan uuden maalarinvalkoisen eteinen 
 

20.9. = 50.8.

20.9.2012 § Jätä kommentti

Eilen kaamean aikaansaava kirjoituspäivä, tänään ei niin (mainosrunojen osalta). En meinaa saada Ruohonjuuren runoa kirjoitettua.

20.9.
 
Saada aikaan: saada ujutettua sinne jotain
kolmiulotteista
kuin savimöykky yrittäisi kiivetä
käynnissä olevaan expresskaruselliin – pelottaa myös
onnistua siinä. Joko kovalla nopeudella
juosten sen kanssa peräkanaa, niin kuin aika muka olisi kana
tai hitaasti johtoja asetellen kuin Mikael Brygger.
kokea sen läikkyvän kuperassa ruumiissaan
-12,75 dioteria ja vaikka pimeys onkin joka päivä pimeämpää
ja siitä huolimatta että elämme kahden pimeyden välissä
juuri siitä nautimme eniten kuin peiton alaisista televisioista
 
 
Sopor Aeternus & The Ensemble of Shadows: Les Fleurs du Mal
 
 
 
 

16.9. = 46.8.

16.9.2012 § Jätä kommentti

Loppui vähän voimat viime viikolla: tuntui että soittelu + mainosrunojen kirjoittaminen + Syyskuun päivän runon päivittäinen kirjoittaminen oli absoluuttisesti ja yksinkertaisesti liikaa. Joten päätin, että 12:n outo ajanlasku (kuukausien jatkuminen seuraavan puolella) saa dokumentoitua myös Syyskuuhun. Syyskuuhun tulisi siis 31 runoa, olkoon viimeinen päivä sitten vaikka 50.9.

16.9.
 
Olisi kiva tarkistaa juuri nyt
kuin kaataa käsilaukku lattialle puhelimen löytämisen toivo
soittaa perään, vastata.
Näissä vihoviimeisissä tunneissa
ei sinällään ole mitään pahaa.
Joku on vain levittänyt rotkoa
tasanteeksi ja kuormannut vielä isokivistä soraa
sitä mennään nyt vaivalloisesti huohottaen
ihan kuin maa nousisi, vaikka se vain lepää.

2.6. [= 33.5.]

2.6.2012 § Jätä kommentti

Lähetin yöllä Lijalle ja Aksulle sen onnettoman Toukokuu-mössön, jonka läimin eilen taitto-ohjelmaan.

Olen jotenkin ihan loputtoman väsynyt siihen, että pääsen aloittamaan uutta kuuta vasta kuun loppupuolella ja muutenkin en vaan jaksaisi nyt juuri oikein kirjoittaa. Lisäksi Toukokuu tuntuu pakkopullalta – ts. mun sisäiset vastustukset juuri nyt aika kovalla (vrt. taannoinen Tuli&Savu-kirja, jonka tekeminen kesti ja kesti ja jota ei millään meinattu saada valmiiksi)

Siksi jätän Toukokuun hetkeksi hautumaan (käytännössä tekisi niin mieli pitää vapaaviikonloppu) ja aloitan jo Kesäkuuta (yritän kirjoittaa ilman sanoja, itse asiassa myös ilman kirjaimia):

Tähän mennessä kokemus tuntuu osoittavan, että kuukaudessa ehtii jonkinlaisen kirjan runnoa kasaan, mutta jos aika siitä yhtään vähenee ollaan ongelmissa. Eli: Toukokuu saa nyt muhia siellä takana (vaikka se valmistuisi lokakuussa, se ei periaatteessa ole kai ongelma… kunhan Lija saa esitykselleen jotain materiaalia) – loin Kesäkuulle oman word-tiedostonsa

(jos siis tää toissapäivänä mieleen tullut vanha idea viivakirjasta toimii, kirja on pakko taittaa ja tehdä alusta loppuun microsoft wordilla …)

Ilmeisesti tämä oli ainakin mulle oikea päätös, koska pääsin heti vauhtiin Kesäkuun ”kirjoittamisessa”.

38.4.

8.5.2012 § 3 kommenttia

Huhtikuu on ensimmäinen 12:sta joka tulee toistuvasti uniini (järjestelen harva se yö unien osia erilaisiksi nelikentiksi: neliömuotoon). En usko että saan toteutetuksi kirjaa sen idean varsinaisessa muodossa: kaikkien piste-sanojen pitäisi olla itseensä sulkeutuvia kokonaisuuksia, viivoissa pitäisi toteutua joko polariteetti tai aspektiero (”samalla viivalla”) – ts. jokin suhde näihin, kolmioiden taas esittää erilaisia kolmiomuodostelmia tai -”draamoja”, neliöiden laajeta maailmoiksi tai todellisuuksiksi. Tämä jää jonkun muun, tai myöhemmin tehtäväksi. Kuitenkin muistutus itselleni: editointivaiheessa varmista että ainakin muutama piste on itseriittoinen entiteetti, että viivoissa on vähintään yksi selkeä vastakkainasettelu ja yksi selkeä liukuma jne jne.

Kolmiot laitettu alustavaan pakettiin ja lähetetty Lijalle. Tajusin että kiistan lisäksi kolmioissa pitäisi olla myös asetelmia, joissa ristiriita ratkeaa / löydetään sovinto tai harmonia kahden taistelevan vaihtoehdon välillä. En oikein saanut tällaista asetelmaa toteutettua, ainakaan vielä.

Mietin samalla myös vähän, että mitähän Toukokuun kanssa tekisi. Matkarunoja Islannin matkalta? (Viikon matkan aikana kiivasta muistiinmerkitsemistä joista sitten kirjoitettaisiin /editoitaisiin Toukokuu?) Ajatteliskohan Aksu (Toukokuun toimittaja), että menee aika tylsäksi?  En ole vielä edes kommunikoinut Aksun kanssa koko asiasta, mutta kyllä mä sen Toukokuunkin vielä väsään.

Yritys tehdä kirja mahdollisimman pienesti ja ottaa karannut aikataulu käsistä tuntuu jatkuvan kuukaudesta toiseen – samaan aikaan jokainen 12:n osa tuntuu vaativan oman, sille kuuluvan aikansa.

Missä olen?

You are currently browsing entries tagged with aika at 12.