Konseptin pohja – minne se putosi?

21.11.2012 § 1 kommentti

Olen tietoinen siitä, että 12 on tietyllä tavalla vesittynyt, mennyt pieleen. Näkyvintä on tietysti kirjojen myöhästyminen. Se on kuitenkin vain osa ongelmaa. Kuitenkin eniten olen epäonnistunut mielestäni siinä, miten olen elänyt tämän vuoden. 12:n piti olla ihmiskoe – elämäni piti olla vuoden ajan alisteinen projektille. Käytännössä kuitenkaan juuri mikään ei ole muuttunut. Elämä ja taide ovat suunnilleen yhtä sekaisin keskenään kuin ennenkin – mutta eivät oikeastaan yhtään sen enempää tai millään uudella tavalla. Käytännössä en ole elänyt projektin ideaa sillä syvällisyydellä kuin idea olisi edellyttänyt. En ole tehnyt tätä koska A) en ole uskaltanut ja B) minua ei ole huvittanut.

A.

En ole uskaltanut, koska olen kiinni niin monissa asioissa, joiden ylläpitäminen tuntuu elintärkeältä. En ole uskaltanut olla osallistumatta kirjallisiin ja vähemmän kirjallisiin rientoihin. En ole uskaltanut sanoa ei. En ole uskaltanut upota omiin juttuihini, koska viime kädessä olen pelännyt jääväni yksin.

En myöskään alkuvuodesta uskaltanut heittäytyä kirjoittamiseen koko olemuksellani, koska pelkäsin toisaalta että pää ei kestäisi jatkuvaa ylikierroksilla oloa. Mutta ennen kaikkea pelkäsin sitä, että onnistuisin: että tosiaan pystyisin kirjoittamaan kirjan kuukaudessa / 12 kirjaa vuodessa. Kuka minä silloin olisin? Pelko siitä että riistäytyy jonnekin muiden ihmisten tavoittamattomiin – nähtävästi lopulta tässäkin yksinjäämisen pelko.

B.

Hyvin varhaisesta vaiheesta asti mukana ollut tunne siitä, että oikeastaan minua ei hirveästi huvita koko tämä pelleily.  Että minua huvittaisi enemmänkin elää (toukokuusta lähtien joku minussa on koko ajan sanonut: nyt ansaitset lomaa, lomaa ja lisää lomaa). Sen sijaan että taide (tai ehkä pitäisi pikemminkin sanoa TYÖ) olisi asettanut ankarat raamit elämälle, T & E ovat koko ajan pyrkineet ottamaan etäisyyttä toisiinsa.

Kaiken maailman vapaa-ajan, ihmisten ja itseni arvo on koko ajan noussut silmissäni. Ennen kaikkea aika on tullut niin konkreettiseksi ja niin suureksi arvoksi.

En varsinaisesti mokannut 12 (tai sen ankaruutta) sen takia etten olisi pystynyt tähän – en koskaan uskaltautunut oikeastaan edes niille rajoille, joilla pystyminen tai kaatuminen tulisivat vastaan. Minua ei huvittanut mennä sinne saakka, tai ainakaan pysyä siellä kovin kauaa.

C.

Nyt on 21.11.2012 (vaikka tietysti voi aina väittää muuta). Mitä voi tehdä?

No kirjoitan nyt joka tapauksessa nämä roikkuvat kirjaset valmiiksi. Teen tämän pinnallisesti tai vähemmän pinnallisesti, melko sama tässä vaiheessa. Voi olla (ja luulen että niin käy), että rohkaistun viimein vähän uppoamaan, heittäytymään, altistumaan, pistämään itseäni likoon, kun vuosi alkaa lähestyä loppuaan. Laiva vuotaa, mutta se on jo ja yhä merellä.

TYÖSUUNNITELMA JA AIKATAULU

Lokakuun osalta keksin toissapäivänä Fiskarsissa hyvän tavan lopettaa kirja. Eka versio valmistuu perjantaihin mennessä. Syyskuun osalta lupasin että Miia saa maanantaihin mennessä koko käsiksen. Marraskuun osalle on hätäsuunnitelma. Joulukuu pitäisi päästä aloittamaan melkein joulukuun alussa. Toukokuun aion saada valmiiksi Tammikuun loppuun mennessä. En usko että 12-antologia, joka kokoaa kaikki 12:n osaset yksiin kansiin on enää mielekäs hanke. Sen sijaan luulen, että kirjoitan jonkinlaisen proosan ja esseen välissä olevan teoksen, jonka alaluvut on otsikoitu tämän blogin asiasanojen mukaan. Kirjan nimeksi tulisi 12. Välillä ajattelen, että varsinaisesti kirjoitan jo jollain tasolla sitä kirjaa.

ps.

Ehkä puhe epäonnistumisesta on vähän valheellista, koska jollain tasolla olen pysytellyt niin pinnassa, että en ole edes yrittänyt. Olen vain jotenkin yrittänyt selvitä (ehjin nahoin?)

Mainokset

52.7.

21.8.2012 § Jätä kommentti

Heinäkuu on painossa.

Jos en oo jotenkin isosti mokannut taiton kanssa (mikä kahden vuorokauden runttaustaittoaikataululla on liiankin hyvin mahdollista) kuvat ja tekstit muodostivat yllättävänkin elävän ja mukavan kokonaisuuden. Voi olla että fontti on suhteessa kirjan kokoon liian suuri – menin aika isoihin fonttikokoihin … nyt vähän hirvittää miten ahtaalta sivut painotuotteessa näyttävät. Mutta hyvä uutinen on että kirja ehtii nyt ensi maanantaiksi Dubrovnikin runoiltaan.

Oi ihana Toukokuu

1.6.2012 § Jätä kommentti

ts. voi kun pääsisin tästä kuusta jo eroon ja saisin aloittaa seuraavaa.

Olin jo ihan lannistunut eilen, mutta Mikael jaksoi valaa minuun uskoa, että kyllä tästäkin rastista on mahdollista selvitä. Ensimmäisen tekstin sisään on kehkeytynyt lastenkirjan aihio ja kävimme eilen M:n kanssa keskustelua siitä olisiko parempi viedä Toukokuu loppuun tällaisena erilaisista fiktion siruista koostuvana massana vai kuitenkin kirjoittaa tuo satu loppuun. M puolusti tuota siruista koostuvaa massaa, joten yritän nyt vielä sitä. On siinä pari ihan hyvää kohtaa.  Aksulle en ole saanut vielä mitään näytille, kun on jotenkin vähän jähmeetä.

(Voi olla että jaan tuon tekstin vielä säkeisiin, ja katson jos se muuttuisi runoksi / jos riittäisikin vain yksi teksti, kun en oikein tajua miten saisin niitä vielä kaksi lisää kirjoitettua kun tää on tämmöistä)

(Eilen syntyi myös uusi / vanha idea Kesäkuuksi – sellainen yhdestä sivujen yli jatkuvasta viivasta koostuva kirja, jossa ei ole yhtään sanaa…   )

Satua olisi kyllä mukavampi kirjoittaa. Mutta sen voi sitten kirjoittaa ehkä lastenkirjakäsikseksi joskus myöhemmin…

—-

No tein jotenkin klassiset eli rupesin miksaamaan ja rikkomaan kokonaisuutta satunnaisesti ja tahallinen = tärvelin sen minkä olin saanut aikaan = Pilasin varmaan koko jutun. Tuntuu siltä kuin olisi polttanut tähänastiset aikaansaannokseni.

Mietin miten selviäisin tästä kiipelistä – voisko Toukokuusta tehdä totaalisen pohjanoteerauksen eli jos vaan alkaisin huomenna taittaa sitä mikä mulla on nyt ”valmiina” (ts. ei ollenkaan valmiina). Eli kokonaisuudesta ja laadusta viis – aikarajoitteen kunnianpalautus? Jos lupaan etten tee sitä toista kertaa?

ts: miten epäonnistua tällä kertaa?

no ok. Teksti läimitty taitto-ohjelmaan: siinä näkyy tietty mahdollisuus että tekstin raakuus (siis jotenkin sillai että osa tekstistä jää ikään kuin kirjan ulkopuolelle, kapea kirjan sivu ( 7 cm) – tunne että tässä on vain puolet, jotenkin sen tunteen hyväksikäyttäminen. jollain lailla lunastaisi jotain – mutta tarvitsee vielä toisen teksin alun seurakseen. Eli mun täytys vissiin sitten vielä kirjoittaa se toinen.

 

 

29.5.

30.5.2012 § 2 kommenttia

Kaksi kauhean hermostunutta ja saamatonta ”kirjoituspäivää”: en meinaa saada keskityttyä ollenkaan. Sijaistoimintoja. Gmailia ja Facebookkia. Ja hätäinen, kiireinen olo.

Vasta illalla kun siivosin pöytäni ja pakotin itseni sulkemaan FB:n sain edes hiukan asetettua. (Tarkoitus oli aloittaa eilisestä alkaen askeettisempi, aikaisille aamuheräämisille ja urheudelle perustava faasi 12:ssa, mutta täällä taas keikun, klo on 2:24 jne.) Kirjoitusrauha pitäisi taas palauttaa (vrt. viime viikko).

Tiedän että olisin pakon edessä, mutta en silti saa patistettua itseäni oikein kunnolla töihin.

Lisäksi oon tosi epävarma sen kanssa mitä oon saanut aikaan: ei oo oikein hyvää / on aika kökköä / mun taidot ei taida nyt ihan riittää tähän.

29.4.

29.4.2012 § Jätä kommentti

Jotenkin tää pelkillä yksittäisillä sanoilla pelaaminen saa minut tuntemaan itseni mykäksi. Puuttuu myös aivan kuin voimaa ja halua ponnistaa mielikuvituksensa taas liikkeelle. Voihan Sysmä, mikä viikonloppu.

35.3.

5.4.2012 § Jätä kommentti

Onpas vaikeaa saada taas uudelleen kiinni: pyörinyt koko päivän tietokoneen ympärillä kykenemättä kunnolla tarttumaan toimeen. Tiedän hyvin mistä mättää: liian kiire että malttaisin tehdä vaihe kerrallaan / että malttaisin lukea ja sillä tavoin virittäytyä ja saada ideoita. Miten epämielekästä tällainen tulosvastuullisuus onkaan. Yritän kirjoittaa kaikki runot kerralla enkä saa mitään aikaan.

No huomenna… huomenna… ihan oikeasti huomenna.

8.3.

8.3.2012 § Jätä kommentti

Taitan Helmikuuta ja mietin (ihan rakentavasti) kirjoittamiseni

perustattomuutta. Suorittava kirjoittaminen on sellaista, että posottaa vaan tekstiä eikä ehdi / malta lukea mitään (ks. helmikuun lukupäiväkirja). Kävimme tänään hakemassa Hannun kirjat Poesian toimistolle

Helmikuu syö Maaliskuuta ja vähän kaikkea muutakin. (toisin kuin aluksi ajattelin ajatus kirjoittamisesta kirjoitusharjoitusten pohjalta ei tunnukaan vapauttavalta ja helpolta vaan jotenkin rajoittavalta ja alustavasti ärsyttävältä)

Aloin ensin systematisoida Japanin katastrofi -uutisoinnissa olevaa ajan merkitsemiskäytäntöä, mutta jossain vaiheessa alkoikin tuntua siltä, että on itse asiassa aika kiinnostavaa että tekstissä näkyy missä vaiheessa toimittajan työvuoro on vaihtunut ja myös luonteenpiirteet, toisten välimerkkien käyttö on pilkuntarkkaa, toisten taas vähän vapautuneempaa. Päätin siis palauttaa poistamani kaksoispisteet ja pisteet takaisin tekstiin.

Kun tekee tarpeeksi monotonista työtä (boldaa kellonaikoja) tällaiset eroavaisuudet muuttuvat hyvin puhutteleviksi:

11:40:
12.07:
12.12.
12.21

 
Seppo Lahtinen: Hammas, Nihil Interit 1998.
Hannu Helin: Work in Progress 

Missä olen?

You are currently browsing entries tagged with epäonnistuminen at 12.