23.1.

24.1.2012 § Jätä kommentti

Esillä olemiseen ja tunnustukseen liittyvät ristiriitaiset tunteet ja eleet. Karri Kokko pyysi eilen kertomaan Parnassoa varten tästä hankkeesta. Vastasin imarreltuna samantien. Vähän tuon sähköpostin kirjoittamisen jälkeen sain tietää, että Toivo on Tanssiva karhu-ehdokas. Tuntui että huomiota tulee liikaa tai siis herää kysymyksiä: Osaanko olla sen kanssa? Tavoittelenko sitä jollain tapaa päämäärätietoisesti mutta alitajuisesti? Vai suurentelenko koko asiaa?

Tänään, kun Lija oli kokoamassa esityssarja 12:n tiedotetta, en olisi millään halunnut nimeäni tiedotteen otsikkoon. Osittain kai eilisen liiallisuuden tunteen takia, mutta osittain myös siksi, että suhtaudun 12:een vähän mustasukkaisesti: jokin minussa haluaisi omistaa sen nimen ja pitää sen konseptin mahdollisimman puhtaana. Oikuttelenko?

(Lija on siis tosiaan ohjaamassa jokaisesta kirjasta runoesityksen, projekti on tosi hieno, mutta olen jotenkin halunnut mahdollisuuksien mukaan unohtaa sen – toisaalta välttääkseni paineita ja toisaalta jotta oman 12:n konsepti ei hämärtyisi. Tuon esityssarjan idea kun on tavallaan tästä erillinen ja itsenäinen, vaikka sen materiaalina ovatkin nämä tekeillä olevat runokirjat.)

Vrt. puhtaan ja epäpuhtaan konseptualismin erottelu: Robert Fitterman & Vanessa Place: Notes on Conceptualisms / Huomioita konseptualismeista. T&S 64. Valikoiden suomentanut Kristian Blomberg.

Olen kirjoittanut nyt eilen ja tänään varsin turvallisuushakuisesti (väsyneesti ?)  runo kerrallaan. Tarvitsen lisää materiaalia, josta voi muokata kokonaisuutta. Ehkä kirjoitin ne ekat 25 sivua puhtaaksi vähän liian aikaisin. Todennäköisesti kirjan loppupuolelle täytyy tehdä jokin omalakinen, alun pitkästä runosta erillinen kokonaisuus.

Kristian Blomberg: Itsekseen muuttuva, Poesia 2011.

12.1.

12.1.2012 § 2 kommenttia

tänään
Kokous 1. (Keskustelemassa runojen esityskorvauksista)
Kokous 2. (Poesian markkinointi)
Väsymystä (Eilen tuli roikuttua toimistolla liian myöhään.)
Huomisen alustuksen tekemisen välttelyä.
Huomisen alustuksen tekemistä.
Tämmöinen. 

1:45 alustus kokoon karsittu ja lopulta tyytyväinen mieli. Luulen tajunneeni kokeellisuudesta jotain – tai merkityksen jossa itselleni on mielekästä tuota termiä käyttää. Tämä tajuamiseni on tosin kovasti velkaa Jarkko S. Tuusvuoren pari vuotta sitten muistaakseni jossain Sarvin tilaisuudessa pitämälle hienolle esitelmälle – ts. vasta nyt tajusin luulen tajuavani Tuusvuoren pointin kokeilun ja kokemisen välisestä yhteydestä. (Tosin voi olla että muistini on muokannut tuon pointin minun tarkoitusperiäni paremmin vastaavaksi). Huomisesta alustuksesta:

”Eräs tapa hahmottaa taiteen kokeellisuutta on kiinnittää huomioita sanojen koe ja kokemus etymologiseen yhteyteen, (jonka Jarkko Tuusvuori nosti 12.9.2010 pitämässään esitelmässä esiin). Vastaava yhteys, jota mm. filosofi John Dewey on korostanut, löytyy myös englannin kielestä – sanat experience ja experiment ovat äänteellisesti ja kaiketi myös etymologisesti toisilleen sukua.

Taiteen kokeellisuudessa ei siis ole pohjimmiltaan kyse tieteellisten kokeiden kaltaisista koejärjestelyistä, vaan pyrkimyksestä etsiä toisaalta erityisille kokemuksille erityistä ilmaisutapaa ja toisaalta taas jonkin tietyn ilmaisuntavan, teknisen välineen tai tekstityypin kautta sille tyypillistä kokemisen tapaa. Tässä mielessä vaikkapa ”google-runous”, joka käyttää runon rakentamisen apuvälineenä googlehakuja on kokeellista: se ottaa haltuunsa uuden teknisen välineen ja ”ilmaisee” tai ottaa haltuun tämän välineen avuilla  internetin mukanaan tuomia uudenlaisia kokemuksen muotoja.

Tähän kokeellisuuteen – siten kuin sitä tässä nyt puran – liittyy siis perusolettamuksena ajatus siitä, että media/väline / tekstityyppi, runomuoto tms. vaikuttaa  kokemuksen tapaan – tai että koemme asioita välineiden ja medioiden kautta. Maailman muuttuessa, uusien teknisten keksintöjen ja uudenlaisten elämänympäristöjen myötä myös taiteen on siten otettava haltuun erilaisia uudenlaisia ilmaisun tapoja ja tekniikkoja.”

Helsingin sanomat 11.1.2011 (Gugge-keskustelu, perhesurmat)
Helsingin sanomat 12.1.2011 (Gugge-keskustelu, perhesurmat, taiteilijat presidenttiehdokkaiden takana)

11.1.

12.1.2012 § Jätä kommentti

Anteeksi Nuorten Filosofia Tapahtuma, ja Kaikki Filosofoivat Nuoret,
en ole vielä aloittanutkaan perjantaisen alustuksen laatimista. En osaa olla edes vihainen itselleni – en saamattomuudestani enkä siitä, että en taaskaan sanonut ei. Ei ihmistä ole luotu eitä sanomaan. Mutta olen kyllä vihainen asioiden laidoille. Epäolennaisuuksille ja sille ilmiölle, että huomiota tulee tällä kentällä aina joko liikaa tai liian vähän. (Asia josta olen viime aikoina keskustellut mm. Pauliinan, Kaisa I:n ja Karrin kanssa.)

Aloin tehdä jotain järkevää (eli kirjoitella) vasta klo 21 illalla, kiitos eilisen Haaviston vaalitilaisuuden ja aamuisen päänsäryn ja kissan, joka piti käydä kotona ruokkimassa. Olen nyt siis työhuoneella. Mikael puuhaa tuossa oletettavasti Poesia-asioita. Kello on 0:12 ja onkin oikeastaan jo huominen.

En ole lukenut tänään mitään.  Sen sijaan sain vihdoin Spotifyni taas toimimaan ilman mainoksia ja ehkä sen avulla kiinni jonkinlaisesta yksinkertaistavasta äänestä. Teksti alkaa myös vähän vapautua, irrota helpommin – toisaalta myös hakeutua lyhyempään muotoon (”Hänen liukkaus. / Se on hänessä.”). Kiitos tästäkin eilisen Haavisto-tilaisuuden ja aamuisen päänsäryn.

Ladytron: Gravity the seducer, 2011.
The Chap: We are the best, 2011.
The Residents: Lonely teenager, 2011. 

Missä olen?

You are currently browsing entries tagged with esiintyminen at 12.