Monesko päivä ja mitä kuuta

13.5.2012 § 2 kommenttia

Hesarin tänään julkaistussa jutussa on kuva, jossa näytän väsyneeltä ja turvonneelta sammakolta. Vähän pelästyin tuota kuvaa. Onkohan se nyt sitten jonkinlainen tämän kokeen resultaatti vai liittyykö muuhun? Olenkohan väsyneempi kuin tajuankaan?

Jutun ensimmäisen sanan (Ahdistus) pitäisi olla pikemminkin kysymys: Onko tässä mitään järkeä? (ideaa, syvempää): Vai alkaako näyttää pahalta jo nyt? Alanko näyttää pahalta?

(Väsymyksessä inhottavinta on se, ettei se ilmene sellaisena jalona, ylväänä uupumuksena ja kirkkaana riutumisena kuin toivoisi. Vaan kompasteluna ja ruumiin kuvan muutoksina. Tulee mieleen makaaberi sitaatti Joulupaastosta ”Lisäsivät leipää, ylistetty olkoon Herra. Kun Ljosa se jo alko turpoomaan”.)

(Ahdistus on itse asiassa tosi väärä sana: pikemmin ahdistumattomuus. Outo ahdistumattomuus.)

Jotenkin ajatus lomasta lomasta lomasta, ja sitten samalla: sitä ei tule, ei ole odotettavissa.

On vielä toki kepulikonsteja: pyytää runoilijoita lahjoittamaan tai myymään runojaan esim. Kesäkuun kirjaan tai teettää se jollain toisella. Tästä puhuttiin mm. Karrin ja Pauliinan kanssa eilen. Ja sitten se ajatus ettei avaa tietokonetta kuukauteen (mutta  sen olen varannut heinäkuulle) – nähtävästi tarvitsisin lomaa jo ennen sitä. Oisko ok, että käyttäisin tämän äärimmäisen keinoni jo nyt? Jos lupaan että en kirjoita koko kesäkuussa yhtään runoa? (Todnäk myöhästyvän Toukokuun lisäksi?)

Nähtävästi 12:sta on tulossa tällainen ”kepulikonstista-kepulikonstiin”-sarja.

Mainokset

12.2.

12.2.2012 § Jätä kommentti

Olen pyöritellyt viime päivät mielessäni kyseenalaistamista
yhtenä oman kirjoittamiseni ja kokeellisuuteni keskeisimmistä piirteistä. (Mieleen tulee tosin opiskeluajoilta filosofian ”menetelmä”, jonka professori Ilkka Niiniluoto kiteytti melkein loruksi: Problematisointi! Eksplikointi! Analysointi!)

Harrylta tuli erinomaisia ja vaativia kommentteja, jotka pakottavat minut keskittymään Helmikuuhun vähän enemmän. Se on huojentavaa.

Olen tänään käynyt läpi kirjailijahaastatteluja ja kerännyt niistä kysymyksiä – ajattelin että jos niistä saisi muokattua jonkinlaisen kysymysrunon.

Pari helmeä Yle Arkistosta:

Rohkeutta ei voi opettaa”  (Karri Kokko, 1983)

Ah mikä runoilija-asunto (tosi kaunis haastattelu Eeva-Liisa Mannerista)

Tammikuun tiedotteen luonnostelua. Kirja tuli jo perjantaina painosta ja on ulkoisesti aika ohut mutta muuten kivan näköinen.

Tammikuu julkistetaan virallisesti ensi to 16.2. klo 14 yhtä aikaa esityssarja 12:n ensimmäisen osan ensimmäisen esityksen kanssa. 1/12:ssa näyttelee Tuomas Tulikorpi ja tanssii Leena Harjunpää. Tervetuloa sinne!

A.S.Byat: Lasten kirja, Teos 2011. 
 

23.1.

24.1.2012 § Jätä kommentti

Esillä olemiseen ja tunnustukseen liittyvät ristiriitaiset tunteet ja eleet. Karri Kokko pyysi eilen kertomaan Parnassoa varten tästä hankkeesta. Vastasin imarreltuna samantien. Vähän tuon sähköpostin kirjoittamisen jälkeen sain tietää, että Toivo on Tanssiva karhu-ehdokas. Tuntui että huomiota tulee liikaa tai siis herää kysymyksiä: Osaanko olla sen kanssa? Tavoittelenko sitä jollain tapaa päämäärätietoisesti mutta alitajuisesti? Vai suurentelenko koko asiaa?

Tänään, kun Lija oli kokoamassa esityssarja 12:n tiedotetta, en olisi millään halunnut nimeäni tiedotteen otsikkoon. Osittain kai eilisen liiallisuuden tunteen takia, mutta osittain myös siksi, että suhtaudun 12:een vähän mustasukkaisesti: jokin minussa haluaisi omistaa sen nimen ja pitää sen konseptin mahdollisimman puhtaana. Oikuttelenko?

(Lija on siis tosiaan ohjaamassa jokaisesta kirjasta runoesityksen, projekti on tosi hieno, mutta olen jotenkin halunnut mahdollisuuksien mukaan unohtaa sen – toisaalta välttääkseni paineita ja toisaalta jotta oman 12:n konsepti ei hämärtyisi. Tuon esityssarjan idea kun on tavallaan tästä erillinen ja itsenäinen, vaikka sen materiaalina ovatkin nämä tekeillä olevat runokirjat.)

Vrt. puhtaan ja epäpuhtaan konseptualismin erottelu: Robert Fitterman & Vanessa Place: Notes on Conceptualisms / Huomioita konseptualismeista. T&S 64. Valikoiden suomentanut Kristian Blomberg.

Olen kirjoittanut nyt eilen ja tänään varsin turvallisuushakuisesti (väsyneesti ?)  runo kerrallaan. Tarvitsen lisää materiaalia, josta voi muokata kokonaisuutta. Ehkä kirjoitin ne ekat 25 sivua puhtaaksi vähän liian aikaisin. Todennäköisesti kirjan loppupuolelle täytyy tehdä jokin omalakinen, alun pitkästä runosta erillinen kokonaisuus.

Kristian Blomberg: Itsekseen muuttuva, Poesia 2011.

11.1.

12.1.2012 § Jätä kommentti

Anteeksi Nuorten Filosofia Tapahtuma, ja Kaikki Filosofoivat Nuoret,
en ole vielä aloittanutkaan perjantaisen alustuksen laatimista. En osaa olla edes vihainen itselleni – en saamattomuudestani enkä siitä, että en taaskaan sanonut ei. Ei ihmistä ole luotu eitä sanomaan. Mutta olen kyllä vihainen asioiden laidoille. Epäolennaisuuksille ja sille ilmiölle, että huomiota tulee tällä kentällä aina joko liikaa tai liian vähän. (Asia josta olen viime aikoina keskustellut mm. Pauliinan, Kaisa I:n ja Karrin kanssa.)

Aloin tehdä jotain järkevää (eli kirjoitella) vasta klo 21 illalla, kiitos eilisen Haaviston vaalitilaisuuden ja aamuisen päänsäryn ja kissan, joka piti käydä kotona ruokkimassa. Olen nyt siis työhuoneella. Mikael puuhaa tuossa oletettavasti Poesia-asioita. Kello on 0:12 ja onkin oikeastaan jo huominen.

En ole lukenut tänään mitään.  Sen sijaan sain vihdoin Spotifyni taas toimimaan ilman mainoksia ja ehkä sen avulla kiinni jonkinlaisesta yksinkertaistavasta äänestä. Teksti alkaa myös vähän vapautua, irrota helpommin – toisaalta myös hakeutua lyhyempään muotoon (”Hänen liukkaus. / Se on hänessä.”). Kiitos tästäkin eilisen Haavisto-tilaisuuden ja aamuisen päänsäryn.

Ladytron: Gravity the seducer, 2011.
The Chap: We are the best, 2011.
The Residents: Lonely teenager, 2011. 

Missä olen?

You are currently browsing entries tagged with Karri K at 12.