310.5.

15.3.2013 § Jätä kommentti

Toukokuu tuli eilen painosta ja sitä myöten tusina täyteen.  (Joulukuu jo viime viikolla, mutta päätimme uutisoida molemmat päätöskirjat samaan aikaan). Nyt pitäisi enää tehdä tiedotetta ja sen jälkeen alkaa käsittää, mitä oikein tuli tehtyä.

Kustantamokin taitaa olla vähän väsynyt tähän projektiin: Kimmoa (joka alkuvuodesta oli innolla tekemässä tiedotetta jokaikisestä sarjan osasta) piti tänään oikein maanitella laittamaan Poesian feisbuukkiin maininta, että sarja on nyt täysi.

**

Tänään Kiasmassa kuljeskellessani tuli mieleen, että 12 kertoo myös siitä, mitä tapahtuu kun vain kirjoittaa mutta ei lue.Kuten lukupäiväkirjasta huomaa, loppuprojektista ei enää juurikaan luettu (ja vähäistä se oli alkuvuonnakin). Aikaa ja voimia tuntui loppuvaiheessa olevan vain 1. suoraviivaiseen tekemiseen ja tuottamiseen 2. televisiosarjojen katseluun 3. jossain vaiheessa bilettämiseen 4. löhöämiseen.

Silja ja Leena varoittelivat joskus syksyllä, että ihminen voi kirjoittaa itsensä tyhjiin. Nyt kyllä tuntuu että olen touhunnut ja elänyt itseni aika tyhjäksi: siis tunnen ihan sisälläni ja ympärilläni jonkinlaisen kulhomaisen muodon: sillä lailla että minussa on pyöreä ja ontto tila, joka humisee – sellainen huimaava pöpperö ja epätarkkuus (mutta sillä lailla että kulhon reunat ovat aika haperot, helposti läpäistävissä ja tuntuu myös jonkinlaista värinää, aivan kuin jotain suuntaa hyvin alustavasti arvailevaa)

Ja tyhjyys on kovin vastaanottavaista – se tuntuu aivan hinkuvan uutta sisältöä.  Menen takaisin lukemaan.

42.6.=73.5. (=12.7.)

12.7.2012 § 1 kommentti

Heinäkuussa en periaatteessa blogaa, siksi sulut. Kesäkuun oikovedos tuli – pohdituttaa mitä kaikkea siinä pitäisi vielä korjata. (viivojen korkeuksia, värejä?) Ei oikein ole vielä Heinäkuun kirjoittaminen lähtenyt lentoon, sen sijaan Heinäkuun sivutuotteena syntynyt tänään joitain lauseita, ehkä jopa kappeleita Toukokuuta.

Vesa Haapala & Markus Pyörälä: Kuka ampui Ötzin, Otava 2012.
James Joyce: Ulysses
Alexander Loyd & Ben Johnson: Paranemisen avain 
 
 —
 

(Tuota Vesan loistokasta Ötziä lukiessa huomaan että alan olla jotenkin henkisesti aika ”tyhjillään” – tarkoitan siis sitä määrää erilaisia viitekehyksiä ja vaivattoman tuntuisia viittauksia sinne tänne – siis jonkinlaista rentoa sivistyneisyyttä joka Ötzissä viehättää. Olen muutenkin siis ylipäätään liian laiska lukija ja luen/katson uutisiakin vain vahingossa. Nyt alkaa siis todella tuntua että ei oo kohta enää mistä ammentaa: ”sadepilvet etc.” – paitsi ehkä salarakkaani self help-kirjallisuus,  jota annan itseni ”loman” kunniaksi lukea. Se on kai (toivottavasti) jonkinlaista outoa viihdettä minulle. En välttämättä suosittele silti.)

 

8.3.

8.3.2012 § Jätä kommentti

Taitan Helmikuuta ja mietin (ihan rakentavasti) kirjoittamiseni

perustattomuutta. Suorittava kirjoittaminen on sellaista, että posottaa vaan tekstiä eikä ehdi / malta lukea mitään (ks. helmikuun lukupäiväkirja). Kävimme tänään hakemassa Hannun kirjat Poesian toimistolle

Helmikuu syö Maaliskuuta ja vähän kaikkea muutakin. (toisin kuin aluksi ajattelin ajatus kirjoittamisesta kirjoitusharjoitusten pohjalta ei tunnukaan vapauttavalta ja helpolta vaan jotenkin rajoittavalta ja alustavasti ärsyttävältä)

Aloin ensin systematisoida Japanin katastrofi -uutisoinnissa olevaa ajan merkitsemiskäytäntöä, mutta jossain vaiheessa alkoikin tuntua siltä, että on itse asiassa aika kiinnostavaa että tekstissä näkyy missä vaiheessa toimittajan työvuoro on vaihtunut ja myös luonteenpiirteet, toisten välimerkkien käyttö on pilkuntarkkaa, toisten taas vähän vapautuneempaa. Päätin siis palauttaa poistamani kaksoispisteet ja pisteet takaisin tekstiin.

Kun tekee tarpeeksi monotonista työtä (boldaa kellonaikoja) tällaiset eroavaisuudet muuttuvat hyvin puhutteleviksi:

11:40:
12.07:
12.12.
12.21

 
Seppo Lahtinen: Hammas, Nihil Interit 1998.
Hannu Helin: Work in Progress 

Missä olen?

You are currently browsing entries tagged with lukeminen at 12.