Konseptin pohja – minne se putosi?

21.11.2012 § 1 kommentti

Olen tietoinen siitä, että 12 on tietyllä tavalla vesittynyt, mennyt pieleen. Näkyvintä on tietysti kirjojen myöhästyminen. Se on kuitenkin vain osa ongelmaa. Kuitenkin eniten olen epäonnistunut mielestäni siinä, miten olen elänyt tämän vuoden. 12:n piti olla ihmiskoe – elämäni piti olla vuoden ajan alisteinen projektille. Käytännössä kuitenkaan juuri mikään ei ole muuttunut. Elämä ja taide ovat suunnilleen yhtä sekaisin keskenään kuin ennenkin – mutta eivät oikeastaan yhtään sen enempää tai millään uudella tavalla. Käytännössä en ole elänyt projektin ideaa sillä syvällisyydellä kuin idea olisi edellyttänyt. En ole tehnyt tätä koska A) en ole uskaltanut ja B) minua ei ole huvittanut.

A.

En ole uskaltanut, koska olen kiinni niin monissa asioissa, joiden ylläpitäminen tuntuu elintärkeältä. En ole uskaltanut olla osallistumatta kirjallisiin ja vähemmän kirjallisiin rientoihin. En ole uskaltanut sanoa ei. En ole uskaltanut upota omiin juttuihini, koska viime kädessä olen pelännyt jääväni yksin.

En myöskään alkuvuodesta uskaltanut heittäytyä kirjoittamiseen koko olemuksellani, koska pelkäsin toisaalta että pää ei kestäisi jatkuvaa ylikierroksilla oloa. Mutta ennen kaikkea pelkäsin sitä, että onnistuisin: että tosiaan pystyisin kirjoittamaan kirjan kuukaudessa / 12 kirjaa vuodessa. Kuka minä silloin olisin? Pelko siitä että riistäytyy jonnekin muiden ihmisten tavoittamattomiin – nähtävästi lopulta tässäkin yksinjäämisen pelko.

B.

Hyvin varhaisesta vaiheesta asti mukana ollut tunne siitä, että oikeastaan minua ei hirveästi huvita koko tämä pelleily.  Että minua huvittaisi enemmänkin elää (toukokuusta lähtien joku minussa on koko ajan sanonut: nyt ansaitset lomaa, lomaa ja lisää lomaa). Sen sijaan että taide (tai ehkä pitäisi pikemminkin sanoa TYÖ) olisi asettanut ankarat raamit elämälle, T & E ovat koko ajan pyrkineet ottamaan etäisyyttä toisiinsa.

Kaiken maailman vapaa-ajan, ihmisten ja itseni arvo on koko ajan noussut silmissäni. Ennen kaikkea aika on tullut niin konkreettiseksi ja niin suureksi arvoksi.

En varsinaisesti mokannut 12 (tai sen ankaruutta) sen takia etten olisi pystynyt tähän – en koskaan uskaltautunut oikeastaan edes niille rajoille, joilla pystyminen tai kaatuminen tulisivat vastaan. Minua ei huvittanut mennä sinne saakka, tai ainakaan pysyä siellä kovin kauaa.

C.

Nyt on 21.11.2012 (vaikka tietysti voi aina väittää muuta). Mitä voi tehdä?

No kirjoitan nyt joka tapauksessa nämä roikkuvat kirjaset valmiiksi. Teen tämän pinnallisesti tai vähemmän pinnallisesti, melko sama tässä vaiheessa. Voi olla (ja luulen että niin käy), että rohkaistun viimein vähän uppoamaan, heittäytymään, altistumaan, pistämään itseäni likoon, kun vuosi alkaa lähestyä loppuaan. Laiva vuotaa, mutta se on jo ja yhä merellä.

TYÖSUUNNITELMA JA AIKATAULU

Lokakuun osalta keksin toissapäivänä Fiskarsissa hyvän tavan lopettaa kirja. Eka versio valmistuu perjantaihin mennessä. Syyskuun osalta lupasin että Miia saa maanantaihin mennessä koko käsiksen. Marraskuun osalle on hätäsuunnitelma. Joulukuu pitäisi päästä aloittamaan melkein joulukuun alussa. Toukokuun aion saada valmiiksi Tammikuun loppuun mennessä. En usko että 12-antologia, joka kokoaa kaikki 12:n osaset yksiin kansiin on enää mielekäs hanke. Sen sijaan luulen, että kirjoitan jonkinlaisen proosan ja esseen välissä olevan teoksen, jonka alaluvut on otsikoitu tämän blogin asiasanojen mukaan. Kirjan nimeksi tulisi 12. Välillä ajattelen, että varsinaisesti kirjoitan jo jollain tasolla sitä kirjaa.

ps.

Ehkä puhe epäonnistumisesta on vähän valheellista, koska jollain tasolla olen pysytellyt niin pinnassa, että en ole edes yrittänyt. Olen vain jotenkin yrittänyt selvitä (ehjin nahoin?)

35.8. = 4.9.

4.9.2012 § Jätä kommentti

Tänään meni puhelut hyvin, vaikka en tiedä tuottiko varsinaisesti tulosta. Otin kuulema kivasti palautetta vastaan, sanoi Mikael.

Elokuu on eka 12:sta joka pyörii päässäni illalla kun yritän nukahtaa. Siis joka tosissaan, tosissaan pistää pään ihan ylikierroksille. Se on aina hyvä merkki. Joskin myöhässähän tässä ollaan taas kerran. Eilisen ts. tänäisen suksén jälkeen tunne että hittovie: tästä voi tulla kova juttu, ja hitto jos olisin soitellut samalla intensiteetillä koko kuukauden. Mutta tehdään se mitä vielä pystytään.

Lyhyiden yöunien jälkeinen eilisen runoaihio – jotain kirjoittaakseni:

4.9.
 
Odotettavissa tanssia neutraalia suhteellista hyväoloisuutta, taka-alalla pientä pahastumista unohduksista, lievää varautuneisuutta ja teennäisyyttä, jäykkää vuorovaikutusta: sanat asetellaan huolellisesti eikä kieli lennä ulos suusta  – asiallisuutta, ylemmyydentuntoisuutta odotettavissa: hunajaa, tanssia, totuus aamulla erityisen mukavaa tunnetta, illalla jäykkyyttä mutta systeemi menee kaavan mukaan eikä odotettavaa halua: reagoimattomuutta, reaktioiden peittämistä, helpottuneisuutta, reilu tunne, aamulla tämäkin tunne on ohi
odotettavissa rillit, liikaa innostuneisuutta,  noloja tilanteita  siliäminen, ankkuri
odotettavissa: odotettavissa ihmeellistä hyvyyttä, menneen raukeamista, näennäistä sotkuisuutta ja iloa voimasta. passiivisuus kääntymässä ja jopa pettymystä siitä että tässäkö se jo on. arvelevaa hyväntuulisuutta, hieman surumielinen myös, ja hieman pelokas / varautunut / epäilevä ja aavistuksen omainen tarve peruuttaa tai yhtäkkinen paljous – ihmeellistä!
yksi selkeä katse ja mehu, kasvot asetellaan tunteiden mukaan odotettavissa mehua, kasvot asetellaan tunteiden mukaan,  pettymystä, epäluuloa, syyllisyyttä, jotain hyvää kuitenkin alan kuvitella suihkulähdettä
odotettavissa suihkulähde, tanssia, lampi  kerrassaan mukavaa ja ok
odotettavissa ankkuri, tanssia,  hyviä tunteita, antikliimaksi, enemmän aikaa, vähän sössö olo, sä voit olla sellaisena siinä: sadasosan mittainen rentoutuminen, huokaus, vetäytyminen, siliäminen, satama odotettavissa: keskittymistä, ärähdys, suihkulähde ja tanssia:   hätääntyneisyyttä, mustasukkaisuutta, yliherkkyyttä toimin raivokkaasti, kostonhimoisesti, odotettavissa että nojautuu taaksepäin, lampi: kaverillisuutta, fibat suhtkoht ok, jotain epävarmuuden tunteita muuten ok. odotettavissa lampi, kaukainen variaatio tuhkimotarinasta, tunneviestejä: jäykkyyttä, stressiä, tilanne tuntuu uhkaavalta, riita alkoi uudestaan aamulla mielettömän vihainen, hetkeksi tunne että olen arvokas, heittäytyvä, olla kivaa?
hyvien kokemusten houkuttamana kiinnipitämisen elementtejä ole yllättynyt. odotettavissa lampi, tanssija, siliäminen, suihkulähde sanoin suoraan ja se jotenkin suli: lyhyesti outoa lämpöä: tarve tietää koko ajan, vainoharhaa, hengittää, takerrun  odotettavissa helmi. Odotettavissa lampi. Odotettavissa tanssia maadoittamalla. ja kiirettä, olen tuntenut iloa.
Lämpöinen, laajeneva, jokin osa laajenee. Odotettavissa hämmennystä, helmi, ankkuri, jännittyneisyyttä: lievä lukko, mutta en osaa ottaa sitä vastaan eksynyt tunne. Luottamus ja epäluottamus vaihtelevat. Odotettavissa ankkuri, jokin auttaa viihtymään. Hauskuutta, huonoa, vapautunutta, ujostaa helposti kyllä saatan olla jotenkin jäykän tuijotteleva: lopussa väsymys, ärtymys Odotettavissa helmi, siliämistä, tanssia: voimakkuutta ja luottamuksellisuutta, turhautumista, teatraalisuutta, tyytymättömyyttä, silloin tällöin näytteltyä huvittuneisuutta, yliaktiivisuutta, väsymystä. Odotettavissa hyväksyntää, lampi, tanssia.

28.8.

28.8.2012 § Jätä kommentti

Ei soiteltu tänäänkään. Postitetaan Poesian kirjoja. Heinäkuu ilmestyi. Semmoista.

46.7.

16.8.2012 § Jätä kommentti

Runoja muokattu Juhon kommenttien p0hjalta. Kävimme myös fb-chätissä yksityiskohtaista keskustelua muutamasta runosta.

Seuraavat työvaiheet:

1. printata teksti, lukea läpi, tehdä pieniä muutoksia
2. valita kuvat
2. järjestää tekstit ja kuvat
4. tehdä raakataitto / lisätä kuvat paikoilleen
5. hioa taitto
6. lähettää käsis vielä Juholle
7. tehdä viimeiset muutokset
8. Elina viimeistelee vielä kannen
9. laittaa Heinäkuu painoon

Heinäkuu on nyt saatava maanantaina painoon – ja sittenkin se todennäköisesti ei ehdi ensi torstain Glorian yön esitykseen. Mutta maanantaiksi 27.8. Dubrovnikin Pimeänä puhallan -iltaan on ehdittävä.

38.4.

8.5.2012 § 3 kommenttia

Huhtikuu on ensimmäinen 12:sta joka tulee toistuvasti uniini (järjestelen harva se yö unien osia erilaisiksi nelikentiksi: neliömuotoon). En usko että saan toteutetuksi kirjaa sen idean varsinaisessa muodossa: kaikkien piste-sanojen pitäisi olla itseensä sulkeutuvia kokonaisuuksia, viivoissa pitäisi toteutua joko polariteetti tai aspektiero (”samalla viivalla”) – ts. jokin suhde näihin, kolmioiden taas esittää erilaisia kolmiomuodostelmia tai -”draamoja”, neliöiden laajeta maailmoiksi tai todellisuuksiksi. Tämä jää jonkun muun, tai myöhemmin tehtäväksi. Kuitenkin muistutus itselleni: editointivaiheessa varmista että ainakin muutama piste on itseriittoinen entiteetti, että viivoissa on vähintään yksi selkeä vastakkainasettelu ja yksi selkeä liukuma jne jne.

Kolmiot laitettu alustavaan pakettiin ja lähetetty Lijalle. Tajusin että kiistan lisäksi kolmioissa pitäisi olla myös asetelmia, joissa ristiriita ratkeaa / löydetään sovinto tai harmonia kahden taistelevan vaihtoehdon välillä. En oikein saanut tällaista asetelmaa toteutettua, ainakaan vielä.

Mietin samalla myös vähän, että mitähän Toukokuun kanssa tekisi. Matkarunoja Islannin matkalta? (Viikon matkan aikana kiivasta muistiinmerkitsemistä joista sitten kirjoitettaisiin /editoitaisiin Toukokuu?) Ajatteliskohan Aksu (Toukokuun toimittaja), että menee aika tylsäksi?  En ole vielä edes kommunikoinut Aksun kanssa koko asiasta, mutta kyllä mä sen Toukokuunkin vielä väsään.

Yritys tehdä kirja mahdollisimman pienesti ja ottaa karannut aikataulu käsistä tuntuu jatkuvan kuukaudesta toiseen – samaan aikaan jokainen 12:n osa tuntuu vaativan oman, sille kuuluvan aikansa.

Missä olen?

You are currently browsing entries tagged with myöhästyminen at 12.