12:sta puhuminen

9.11.2014 § Jätä kommentti

Turvauduin eilen kipeänä helppoon kikkaan: puhuin kriittisessä oppilaille omista tekemisistäni. Toisessa ryhmässä halusivat tietää 12:sta. Kiertelin, kaartelin ja vaikeilin, niin kuin olen monesti tehnyt. Kysymykseen ”Millainen olo sinulle jäi 12:sta?” olen perinteisesti vastannut että ”aika epäselvä”; ”en oikein tiedä” tai ”vähän outo”.

Olen usein kokenut varsin voimaannuttavaksi tilanteen, jossa kirja on tullut ulos ja minun on pitänyt kertoa siitä jollekin yleisölle. Kun puhuu muille siitä mitä on tehnyt pakouttautuu samalla seisomaan tekemisiensä takana ja jos osaa puhua niin, että itsekin uskoo siihen mitä sanoo, tulee aika hyvä olo. Kahdentoista suhteen en ainakaan aluksi kyennyt tällaiseen tekijänä esiintymiseen oikein ollenkaan. (Ehkä muutamaa viimeaikaista poikkeusta lukuun ottamatta: esimerkiksi kun Pauliinan ja Penjamin kanssa keskustelimme 12:sta kirjamessuilla. Osittain nämä hyvät tilanteet liittyvät tekeillä olevaan 13/12-artikkelikokoelmaan, jossa sekä 12:ta että runouden kustannustoimittamista ruoditaan ja reflektoidaan. Teoksen pitäisi ilmestyä.)

Olen viime aikoina tuntenut houkutusta antaa periksi mielihyvän lupaukselle, joka liittyy siihen, kun on saanut jonkin teoksen valmiiksi ja kokee voivansa allekirjoittaa sen. Voisinko tuntea tällaista tyytyväisyyttä myös 12:n suhteen?

Eli tällaisena tahdonilmauksena: tutkiskelen mahdollisuutta tehdä Kaksitoista jollain tavalla valmiiksi.

41.12.

10.1.2013 § Jätä kommentti

Vaikka taannoin jo hylkäsin ajatuksissani Eurooppa-rajauksen, niin en sitten kuitenkaan osannut päättää. Turistien haastatteleminen on toistaiseksi tyssännyt puolikuntoisuuden jatkumiseen ja jatkumiseen ja nauhurin puutteeseen. Pysyäkö siis Euroopassa vai ottaako mukaan maita sieltä täältä? Omat kontaktit alkavat Euroopan osalta huveta ja maista on tuskin edes kolmatta osaa tavoitettu.Kirjasta voisi tulla sisällöllisesti paljon kiinnostavampi jos ei rajoittuisi vain omaan mantereeseensa. Esim. Australia lämpötila-asteikon uusine väreineen olisi hienoa saada mukaan.

Pauliinalle ja Karrille olen luvannut, että sekä Joulukuu että Toukokuu olisivat helmikuun alussa painossa.

33.9.= 3.10. = 64. 8.

3.10.2012 § 1 kommentti

 
33.9.
 
Mikä kaikki täällä on rakkautta,
mene suoraan sitä kohti. Minun aamuni on ihana ja minun.
                olla ja sotata. Enkä
muistanut kertoa että löysin universaalin oven
josta lähtee mm. polku ja puro kohti kumpuilevaa taustaa,
pöytälasiulappaa valaisee pittoreski majakka ja juuri nyt
tulee uutukainen kausi, kauniisti ripustettu
kuin kuu eikä puute kasva siinä keskellä vaan
vuohet.                           Miten niin vuohet?  ei, vaan
kaikki suunnat, ne tulevat
lahjoja norjissa käsissään, lahjoja, lahjoja, lahjojen lahjoja
ojennellen ja
pyörittelevät kampauksen erikoiseksi myttyräksi
istummeko silloin pöydissä joissa on valkoiset pöytäliinat,
se olisi hauskaa, niin on myös
kaadettu vaahteranlehtikasa, minä itse olen sen kaatanut,
ehkä sekin on rakkautta, sillä siinä on niin kaunis valo ja
se pitää niin paljon hauskaa kuin on mahdollista.
 
 
Pauliina Haasjoki: Hiukset (julkaisematon käsikirjoitus)

45.7.

15.8.2012 § Jätä kommentti

Olen ollut niin innoissani Elokuusta, että melkein unohtui että Heinäkuun pitäisi mennä tällä viikolla painoon ehtiäkseen Runokuuhun. Juholta tuli sunnuntaina erinomaisia edittejä sen loruihin. Pakko käydä siis sen kimppuu tiiviisti tänään ja huomenna.

(mut onpas tää nyt jähmeän jähmeää tänään)

20.6. = 41.5.

20.6.2012 § Jätä kommentti

Ok, mä yritän parantaa tapani ja raportoida ainakin vielä kesäkuun lopun ajan vähän tiiviimmin. Alan melkein unohtaa tämän 12:n – unohtaa stressata. Kirjoittelen jotain, pyörin ja pohdin. En muista että on kiire.

(Samalla hahmottuu se, miten haluaisin tulevaisuudessa 12:n jälkeen kirjoittaa: juuri näin hitaasti ja hajamielisesti. Lauseen silloin ja toisen tällöin.)

Jurilta tuli ekat kommentit Kesäkuusta toissapäivänä. Vähän tänka på nyt kyllä on. (ekaa kertaa oon itse jostain aika intona, mut toimittaja on huomattavan skeptinen) – Onko multa vähän sumentumassa sekä ajan- että suhteellisuuden taju? Vai onko toi Kesäkuu vaan mielipiteitä jakava konseptiltaan?

(Pauliina ja Mikael olivat aika positiivisia, kun näytin niille aikaansaannoksia – arvostusten erilaisuus & monen korkuisia kynnyksiä ja varmaan tähän vaikuttaa sekin, miten läheltä tätä touhua kukakin seuraa)

Täytyy sanoa tääkin: mielialat jotenkin vaihtelee aika kovasti ja pelottaa jotenkin se millaisia symbolisia juttuja tää hanke tuo mieleen ja tuottaa. Vähän samalla tavalla kuin Toivoa kirjoittaessa pelotti kirjoittaa kuolemasta. (oleilla niissä maisemissa)

14.5.

15.5.2012 § Jätä kommentti

Huhtikuu on painossa (Mikael tuolla tekee vielä Onix-ilmoituksia yötä myöten). Sain vihdoin julkaistua täällä Pauliinan hienon kirjoituksen Maaliskuun toimittamisesta. Pian lisään Toimittajien kirjoitusten joukkoon myös valikoituja otteita Harryn ja minun toimituskirjeenvaihdosta. Huomenna lähdetään Islantiin etsimään Toukokuuta.

(Lauantaisesta alhosta ollaan jo noustu, vaikka edelleenkin harmittaa ihan sikanaan etten ehtinyt Proosakonferenssiin. Syntyy ja tapahtuu uusia asioita, ja olen nähtväst jäämässä niistä aika syrjään. Mut toisaalta: ei se mitään. Syrjässä on paras kirjoittaa. )

Monesko päivä ja mitä kuuta

13.5.2012 § 2 kommenttia

Hesarin tänään julkaistussa jutussa on kuva, jossa näytän väsyneeltä ja turvonneelta sammakolta. Vähän pelästyin tuota kuvaa. Onkohan se nyt sitten jonkinlainen tämän kokeen resultaatti vai liittyykö muuhun? Olenkohan väsyneempi kuin tajuankaan?

Jutun ensimmäisen sanan (Ahdistus) pitäisi olla pikemminkin kysymys: Onko tässä mitään järkeä? (ideaa, syvempää): Vai alkaako näyttää pahalta jo nyt? Alanko näyttää pahalta?

(Väsymyksessä inhottavinta on se, ettei se ilmene sellaisena jalona, ylväänä uupumuksena ja kirkkaana riutumisena kuin toivoisi. Vaan kompasteluna ja ruumiin kuvan muutoksina. Tulee mieleen makaaberi sitaatti Joulupaastosta ”Lisäsivät leipää, ylistetty olkoon Herra. Kun Ljosa se jo alko turpoomaan”.)

(Ahdistus on itse asiassa tosi väärä sana: pikemmin ahdistumattomuus. Outo ahdistumattomuus.)

Jotenkin ajatus lomasta lomasta lomasta, ja sitten samalla: sitä ei tule, ei ole odotettavissa.

On vielä toki kepulikonsteja: pyytää runoilijoita lahjoittamaan tai myymään runojaan esim. Kesäkuun kirjaan tai teettää se jollain toisella. Tästä puhuttiin mm. Karrin ja Pauliinan kanssa eilen. Ja sitten se ajatus ettei avaa tietokonetta kuukauteen (mutta  sen olen varannut heinäkuulle) – nähtävästi tarvitsisin lomaa jo ennen sitä. Oisko ok, että käyttäisin tämän äärimmäisen keinoni jo nyt? Jos lupaan että en kirjoita koko kesäkuussa yhtään runoa? (Todnäk myöhästyvän Toukokuun lisäksi?)

Nähtävästi 12:sta on tulossa tällainen ”kepulikonstista-kepulikonstiin”-sarja.

Missä olen?

You are currently browsing entries tagged with Pauliina at 12.