2.6. [= 33.5.]

2.6.2012 § Jätä kommentti

Lähetin yöllä Lijalle ja Aksulle sen onnettoman Toukokuu-mössön, jonka läimin eilen taitto-ohjelmaan.

Olen jotenkin ihan loputtoman väsynyt siihen, että pääsen aloittamaan uutta kuuta vasta kuun loppupuolella ja muutenkin en vaan jaksaisi nyt juuri oikein kirjoittaa. Lisäksi Toukokuu tuntuu pakkopullalta – ts. mun sisäiset vastustukset juuri nyt aika kovalla (vrt. taannoinen Tuli&Savu-kirja, jonka tekeminen kesti ja kesti ja jota ei millään meinattu saada valmiiksi)

Siksi jätän Toukokuun hetkeksi hautumaan (käytännössä tekisi niin mieli pitää vapaaviikonloppu) ja aloitan jo Kesäkuuta (yritän kirjoittaa ilman sanoja, itse asiassa myös ilman kirjaimia):

Tähän mennessä kokemus tuntuu osoittavan, että kuukaudessa ehtii jonkinlaisen kirjan runnoa kasaan, mutta jos aika siitä yhtään vähenee ollaan ongelmissa. Eli: Toukokuu saa nyt muhia siellä takana (vaikka se valmistuisi lokakuussa, se ei periaatteessa ole kai ongelma… kunhan Lija saa esitykselleen jotain materiaalia) – loin Kesäkuulle oman word-tiedostonsa

(jos siis tää toissapäivänä mieleen tullut vanha idea viivakirjasta toimii, kirja on pakko taittaa ja tehdä alusta loppuun microsoft wordilla …)

Ilmeisesti tämä oli ainakin mulle oikea päätös, koska pääsin heti vauhtiin Kesäkuun ”kirjoittamisessa”.

26.4.

26.4.2012 § 3 kommenttia

Tiina & Jouni saapuivat Sysmään. Runokeskustelunonstop käynnissä keittiössä. Myös Tekstinauhojenfragmenttien käännökset pitäisi saada tänään muokattua 41-merkkisiksi. (Installaatio toteutuu englanninkielisenä Islannissa toukokuun loppupuolella). Itse asiassa se olisi Mikaelin homma. Kokeilen lisääkö punaviini todella luovuutta. (Eka kerta 12:n aikana)

18.1.

19.1.2012 § 1 kommentti

Pöpperöä. Gorillalaumassa kuhisee aina vaan.
Vuorokausirytmi, ahdistuksen ja hybriksen ailahdukset, taistelu omien luulojen kanssa.

Puhtaaksi kirjoittaminen: Pitkän runon muuttuminen aukkoiseksi ja ilmavaksi, ja kauhistuttavaa kyllä, ”aika hyväksi keskeislyyriseksi modernistiseksi fragmentaariseksi runoksi” (Mikael).  Sen suoltaminen –> sen inflaatio –> minän inflaatio –> muiden inflaatio.

Tuntuu ettei tässä ajassa ehdi rakentaa varsinaista poetiikkaa, miettiä poetiikan perusteita saatikka ratkaista tekemisen perusteisiin liittyviä kysymyksiä. Siksi tuntuu suojattomalta / moraalittomalta. Ei myöskään ehdi varsinaisesti keksiä, tehdä ”kirjallisia löydöksiä”, tajuta mitä varsinaisesti ajaa takaa. Siksi tekeminen on ehkä hieman ilotonta. Mutta tekstissä tuntuisi kyllä olevan alkuja myös jollekin uusille suunnille. Kysyn onko projektissa mieltä, kun ne pitää jättää näin vähäiselle kehittelylle. Huono omatunto.

Ongelmia ratkaistavaksi:

Pitää päästä eroon taidon näyttelystä. Tämän täytyy jollain lailla tulla sellaiseksi että siitä tulee hyvää (myös: hyvyyttä). Pitää päästä  eroon ja yli siitä pystyykö, ja mitä sitten tapahtuu jos pystyy, pitää päästä erinomaisuuden (tavoittelun) ja suosion (tavoittelun) yli vakavuuteen saakka, siis siihen liittyvien kysymysten yli.

Vrt. Victor Erice: Unelma valosta.

Klo 4:49, lähetin Kristianille n. 25 sivuisen Tammikuun alun ekaa kertaa näytille.

2.1.2 Lähtökohtia

2.1.2012 § Jätä kommentti

Tänä aamuna klo 8:30 alkoi vuoden mittainen kirjoitusurakka.

Aloitushetki on sikäli huono (ja tyypillinen), että tunnen olevani kirjoittajana ihan tyhjä – aivan kuin jonkinlaisessa käännekohdassa, vasta odottelemassa uutta alkua kirjoittamiselleni. Koen että Esim. Esa, Sanakirja ja Toivo muodostavat kokonaisuuden, siis että ne jollain tavalla täydentävät toisiaan.  Tällä hetkellä tuntuu kuin olisin sanonut niissä kaiken, mitä minulla on sanottavaa.

(Miellän nämä kirjat jonkinlaiseen symmetriseen suhteeseen toistensa kanssa: melkein kuin teesi, antiteesi ja synteesi. Tekstinauhat taas on ihan oma juttunsa, se kuuluu johonkin jota ei vielä ole.)

(Alustavia teosideoita toki pyörii mielessä, mutta ne tuntuvat nyt melkoisen ontoilta – aivan kuin ne olisivat suuntaviivoja jonkun muun kirjoittamiselle, aivan kuin minun kirjoittamiseni kuuluisi mennä johonkin muuhun suuntaan)

Koska  ei ole mitään sanottavaa, on aloitetava mitäänsanomattomuudesta. Valkoisen paperin kammon selättääkseni otin jo aamulla käyttöön erään vanhan ja vähän käytetyn blogini, johon merkitsen muistiin runoluonnoksia. Joskin saattaa olla, etten voi sietää tuon blogin julkisuutta kovin kauaa – sen verran kauhistuttaa pelkkä siihen linkkaaminenkin.

Olen jo myöhässä ensimmäisestä deadlinestani: tarkoitus oli, että kaikki rästityöt olisivat valmiina joulukuun loppuun mennessä. Eivät valitettavasti ole.

[Rästitöitä:
– kirjoita loppuun artikkeli Runouden yhteiskunnallisuus kirjaan (olen äärimmäisen hidas asiatekstin kirjoittaja)
–  Zavjalov-käännöksen kommentit puhtaaksi, yhden Poesialle tarjotun käsikirjoituksen kommentointi
– kritiikki Tuli&Savuun Tommi Parkon Kirjoita runo-oppaasta]

Aloitin Tammikuun työstämisen siis varsin autenttisissa tunnelmissa. Kristian Blomberg toimittaa tämän ensimmäisen  ja kirjoittanee myöhemmin myös tänne blogiin viisaita mietteitään.

Missä olen?

You are currently browsing entries tagged with Tuli&Savu at 12.