310.5.

15.3.2013 § Jätä kommentti

Toukokuu tuli eilen painosta ja sitä myöten tusina täyteen.  (Joulukuu jo viime viikolla, mutta päätimme uutisoida molemmat päätöskirjat samaan aikaan). Nyt pitäisi enää tehdä tiedotetta ja sen jälkeen alkaa käsittää, mitä oikein tuli tehtyä.

Kustantamokin taitaa olla vähän väsynyt tähän projektiin: Kimmoa (joka alkuvuodesta oli innolla tekemässä tiedotetta jokaikisestä sarjan osasta) piti tänään oikein maanitella laittamaan Poesian feisbuukkiin maininta, että sarja on nyt täysi.

**

Tänään Kiasmassa kuljeskellessani tuli mieleen, että 12 kertoo myös siitä, mitä tapahtuu kun vain kirjoittaa mutta ei lue.Kuten lukupäiväkirjasta huomaa, loppuprojektista ei enää juurikaan luettu (ja vähäistä se oli alkuvuonnakin). Aikaa ja voimia tuntui loppuvaiheessa olevan vain 1. suoraviivaiseen tekemiseen ja tuottamiseen 2. televisiosarjojen katseluun 3. jossain vaiheessa bilettämiseen 4. löhöämiseen.

Silja ja Leena varoittelivat joskus syksyllä, että ihminen voi kirjoittaa itsensä tyhjiin. Nyt kyllä tuntuu että olen touhunnut ja elänyt itseni aika tyhjäksi: siis tunnen ihan sisälläni ja ympärilläni jonkinlaisen kulhomaisen muodon: sillä lailla että minussa on pyöreä ja ontto tila, joka humisee – sellainen huimaava pöpperö ja epätarkkuus (mutta sillä lailla että kulhon reunat ovat aika haperot, helposti läpäistävissä ja tuntuu myös jonkinlaista värinää, aivan kuin jotain suuntaa hyvin alustavasti arvailevaa)

Ja tyhjyys on kovin vastaanottavaista – se tuntuu aivan hinkuvan uutta sisältöä.  Menen takaisin lukemaan.

Mainokset

42.6.=73.5. (=12.7.)

12.7.2012 § 1 kommentti

Heinäkuussa en periaatteessa blogaa, siksi sulut. Kesäkuun oikovedos tuli – pohdituttaa mitä kaikkea siinä pitäisi vielä korjata. (viivojen korkeuksia, värejä?) Ei oikein ole vielä Heinäkuun kirjoittaminen lähtenyt lentoon, sen sijaan Heinäkuun sivutuotteena syntynyt tänään joitain lauseita, ehkä jopa kappeleita Toukokuuta.

Vesa Haapala & Markus Pyörälä: Kuka ampui Ötzin, Otava 2012.
James Joyce: Ulysses
Alexander Loyd & Ben Johnson: Paranemisen avain 
 
 —
 

(Tuota Vesan loistokasta Ötziä lukiessa huomaan että alan olla jotenkin henkisesti aika ”tyhjillään” – tarkoitan siis sitä määrää erilaisia viitekehyksiä ja vaivattoman tuntuisia viittauksia sinne tänne – siis jonkinlaista rentoa sivistyneisyyttä joka Ötzissä viehättää. Olen muutenkin siis ylipäätään liian laiska lukija ja luen/katson uutisiakin vain vahingossa. Nyt alkaa siis todella tuntua että ei oo kohta enää mistä ammentaa: ”sadepilvet etc.” – paitsi ehkä salarakkaani self help-kirjallisuus,  jota annan itseni ”loman” kunniaksi lukea. Se on kai (toivottavasti) jonkinlaista outoa viihdettä minulle. En välttämättä suosittele silti.)

 

17.2.

17.2.2012 § 2 kommenttia

Eilinen meni melkein kokonaan promoamisessa (Tammikuun ilmestyminen, Vapaa vyöhykkeen ihana 1/12, Basso-radiossa vierailu). Toisisivatpa nämä julkisuudessa vierailut myös vähän myyntiä … jotenkin huomaan toivovani sitä.

Yllättäen näyttäisi siltä, että luovuudeton kirjoittaminen onkin paljon hitaampaa kuin luova runoilu. Jo ihan se että jaksaa pysyä ideassa ei meinaa onnistua. Aloitin eilen aamulla 5. kertaa tämän itsegooglaus-tekstini – nyt palaten kaikkein ekoimpaan ideaan: tehdä runo (?) hyvin vastaavalla tavalla kuin taannoinen Voittokulku-runo, paitsi googlaten. Kuvottavan tylsää näiden hakutulosten latominen yhdestä laatikosta toiseen.

Toinen vaikeus on se, että en oikein osaa nopeuttaa ideoiden keksimisen prosessia. Ideoita joko on tai ei ole.

Huomaa Kristianin hieno kirjoitus editoimisesta.

24.1.

24.1.2012 § Jätä kommentti

Olen ihan täynnä aktiivista, paksua tyhjää.
Vastusta. Pääsispä lomalle. (Muistan että kun olin Kriittisessä korkeakoulussa muutama opettaja (Merja Virolainen ja Hannu Simpura muistaakseni) korosti, että nimenomaan siitä kohdasta kun kirjoittaminen muuttuu vaikeaksi, se vasta varsinaisesti alkaa, silloin vasta alkaa syntyä. Tämä vastus on toki voitettettavissa – mutta että ajattelisi kirjoittamista sotana…) Kristian tulee huomenna Helsinkiin ja ennen kahtatoista pitäisi saada sille jotain junassa luettavaa. Aloitan taas uuden puhtaaksikirjoittamiskierroksen. Ehkä deadline-apatia muuttuu vielä huumaksi ja noista epämääräisistä luonnoksista, joita olen viimeisen viikon aikana väsännyt, syntyy jotain siedettävää. Kello on 21:56. Olen tavalla tai toisella oleskellut kirjoittamisen parista aamukymmenestä saakka.

Mikko Rimminen: Jännittävää olisi nähdä pihalla lintuja, Tammi 2000. 

18.1.

19.1.2012 § 1 kommentti

Pöpperöä. Gorillalaumassa kuhisee aina vaan.
Vuorokausirytmi, ahdistuksen ja hybriksen ailahdukset, taistelu omien luulojen kanssa.

Puhtaaksi kirjoittaminen: Pitkän runon muuttuminen aukkoiseksi ja ilmavaksi, ja kauhistuttavaa kyllä, ”aika hyväksi keskeislyyriseksi modernistiseksi fragmentaariseksi runoksi” (Mikael).  Sen suoltaminen –> sen inflaatio –> minän inflaatio –> muiden inflaatio.

Tuntuu ettei tässä ajassa ehdi rakentaa varsinaista poetiikkaa, miettiä poetiikan perusteita saatikka ratkaista tekemisen perusteisiin liittyviä kysymyksiä. Siksi tuntuu suojattomalta / moraalittomalta. Ei myöskään ehdi varsinaisesti keksiä, tehdä ”kirjallisia löydöksiä”, tajuta mitä varsinaisesti ajaa takaa. Siksi tekeminen on ehkä hieman ilotonta. Mutta tekstissä tuntuisi kyllä olevan alkuja myös jollekin uusille suunnille. Kysyn onko projektissa mieltä, kun ne pitää jättää näin vähäiselle kehittelylle. Huono omatunto.

Ongelmia ratkaistavaksi:

Pitää päästä eroon taidon näyttelystä. Tämän täytyy jollain lailla tulla sellaiseksi että siitä tulee hyvää (myös: hyvyyttä). Pitää päästä  eroon ja yli siitä pystyykö, ja mitä sitten tapahtuu jos pystyy, pitää päästä erinomaisuuden (tavoittelun) ja suosion (tavoittelun) yli vakavuuteen saakka, siis siihen liittyvien kysymysten yli.

Vrt. Victor Erice: Unelma valosta.

Klo 4:49, lähetin Kristianille n. 25 sivuisen Tammikuun alun ekaa kertaa näytille.

6.1.1

6.1.2012 § 1 kommentti

Huh, miten teennäistä ja viisastelevaa tekstiä olen kirjoittanut.

(Olen joskus tullut ajatelleeksi että minun on mahdollista kirjoittaa intensiivisesti neljänä peräkkäisenä päivänä. Sen jälkeen alkaa olla jollain lailla tyhjä – väsynyt, autio ja jotenkin ”kaavittu”. Yritän nyt venyttää tämän työviikon viisipäiväiseksi. Tänään olen ollut pääosin vain tosi tyytymätön tuotoksiini – printtasin, editoin, olin hetken aikaa hieman tyytyväisempi, mutta sitten taas totesin, että onpa rasittavaa, tylsää ja turhaa tekstiä. Kyselen homman mielekkyyttä.

Huomenna pidän ainakin taukoa. Samoin todnäk sunnuntaina. 

2.1.2 Lähtökohtia

2.1.2012 § Jätä kommentti

Tänä aamuna klo 8:30 alkoi vuoden mittainen kirjoitusurakka.

Aloitushetki on sikäli huono (ja tyypillinen), että tunnen olevani kirjoittajana ihan tyhjä – aivan kuin jonkinlaisessa käännekohdassa, vasta odottelemassa uutta alkua kirjoittamiselleni. Koen että Esim. Esa, Sanakirja ja Toivo muodostavat kokonaisuuden, siis että ne jollain tavalla täydentävät toisiaan.  Tällä hetkellä tuntuu kuin olisin sanonut niissä kaiken, mitä minulla on sanottavaa.

(Miellän nämä kirjat jonkinlaiseen symmetriseen suhteeseen toistensa kanssa: melkein kuin teesi, antiteesi ja synteesi. Tekstinauhat taas on ihan oma juttunsa, se kuuluu johonkin jota ei vielä ole.)

(Alustavia teosideoita toki pyörii mielessä, mutta ne tuntuvat nyt melkoisen ontoilta – aivan kuin ne olisivat suuntaviivoja jonkun muun kirjoittamiselle, aivan kuin minun kirjoittamiseni kuuluisi mennä johonkin muuhun suuntaan)

Koska  ei ole mitään sanottavaa, on aloitetava mitäänsanomattomuudesta. Valkoisen paperin kammon selättääkseni otin jo aamulla käyttöön erään vanhan ja vähän käytetyn blogini, johon merkitsen muistiin runoluonnoksia. Joskin saattaa olla, etten voi sietää tuon blogin julkisuutta kovin kauaa – sen verran kauhistuttaa pelkkä siihen linkkaaminenkin.

Olen jo myöhässä ensimmäisestä deadlinestani: tarkoitus oli, että kaikki rästityöt olisivat valmiina joulukuun loppuun mennessä. Eivät valitettavasti ole.

[Rästitöitä:
– kirjoita loppuun artikkeli Runouden yhteiskunnallisuus kirjaan (olen äärimmäisen hidas asiatekstin kirjoittaja)
–  Zavjalov-käännöksen kommentit puhtaaksi, yhden Poesialle tarjotun käsikirjoituksen kommentointi
– kritiikki Tuli&Savuun Tommi Parkon Kirjoita runo-oppaasta]

Aloitin Tammikuun työstämisen siis varsin autenttisissa tunnelmissa. Kristian Blomberg toimittaa tämän ensimmäisen  ja kirjoittanee myöhemmin myös tänne blogiin viisaita mietteitään.

Missä olen?

You are currently browsing entries tagged with tyhjyys at 12.