Pauliina Haasjoki: Maaliskuun toimittamisesta

Maaliskuussa on kiire. Seuraan ja yritän ymmärtää miten ystäväni käsittelee tilannetta jossa ollaan aina jo myöhässä ja reunojen yli valuu lisää töitä alueelle. Tiedän, että kiire on olennainen osa Henriikan työskentelyä ja Kahdessatoista suoritettavaa koetta. Tämä paine luo tilan improvisaatiolle ja ajoituksellisille ihmeille. Ennen pitkää siinä kuitenkin aistittavassa rytmissä tulee kohta, jolloin kannattaa astua.

Ensimmäinen tällainen keinahtelevalle jäälautalle astuttu askel (ajattelen jostain syystä Tove Janssonin Taikatalven kohtausta, jossa Muumipeikko ja Pikku-Myy pelastautuvat jäistä tanssimalla jäälauttojen tahtiin) on Esa-kortin vetäminen. Olen innoissani ja tunnen astuvani mukana. Tuntuu, kuin voisin ehkä itsekin, aivan näinä päivinä, tarttua sekalaiseen arkistomateriaaliini ja tehdä sille jonkin leikkisän ja järjestelmällisen transformaation.

Blogissa Henriikka kirjoittaa, että kiireen vuoksi kaikki työn vaiheet menevät päällekkäin. Kun päivät kuluvat (ne edustavat kuin luomiskertomuksen päivät kenties viikkoja tai kuukausia) näyttää paremminkin siltä, että vaiheet asettuvat limittäin, etenevään järjestykseen, kuin suomut tai lautaset tiskikoneessa. Mutta tämä puristuneen ajan järjestys on hyvin lähellä tekijää, yksityisyydessä. Suurimman osan Maaliskuun aktiivisesta kirjoittamisajasta olen lopulta toisessa maassa saarella. Sieltä viestin, hoputan ja muistutan olemassaolostani: yritän olla kustannustoimittaja-toteemi, johon kirjoittaja voisi siirtää osan itsekuristaan ja itsekritiikistään. Ystävät ja kollegat, jotka ovat lähistöllä, kommentoivat, ja olen hieman mustasukkainen käsikirjoituksesta.

Mutta Esat ilmaantuvat Maaliskuun blogiin kuin olisivat odottaneet jossain sopivaa hetkeä. Esa on valikoiva kaikkiruokaisuus: se, hän, ei pelkästään laskeudu materiaalin päälle, vaan materiaali ja Esa tuntuvat kulkevan toisiaan puolitiehen vastaan. Esassa nimen samuus ja materiaalin epäjatkuvuus ovat juuri sellaisessa tasapainossa, että syntyy rikkonaisia ja siirtyneitä yhteyksiä. Esa henkilöi runoja niin, että alkaa uskoa jonkin tajunnan jossakin pyhittävän nämä yhteydet eikä selityksiä kaivata.

14.4. saan luettavakseni käsikirjoituksen ensimmäisen version, joka on myös lähellä viimeistä. Kuten Esat ovat ilmaisseet itsensä materiaaleissa, myös minussa ilmaisee itsensä jokin intuitio niiden suhteista ja kokonaisuuksista. Esassa erottuu vaiheita, joissa erilaiset olemukset tai funktiot jännittyvät yhteen: esimerkiksi teini-iän seksuaalisuuden ja aggression potentiaali vyötettynä romanttiseen luovaan, johdattavaan henkeen. Jatkuvasti Esan nimi annetaan myös sille minättömälle tekijyydelle, joka syntyy ohjelman, profiilin tai operaation sivuvaikutuksena. Silti Esa ei ole metatason olento vaan yhtäläisesti eri tasoilta ruumiillistuva ja myös lukijan partneri.

Tuntuu, että näin tämän on alun perin pitänytkin mennä. Arkistomateriaaleista huolimatta kirjaa ei silti ole löydetty vaan tehty yhden laitojensa yli valuneen maaliskuun aikana. Luomisen prosessi kykenee aina uudelleen erikoistamaan koko systeemin, juuri nyt juuri tätä tarkoitusta varten, niin että tuntuu kuin olisi toiminut jonkin ohjailtavana tai aarrekarttaa seuraten. Huomaan että tarkoitan tällä myös omaa kirjoittamistani ja kokonaisuuksien hahmottumista, johon toimittaminen ja seuraaminen on valaissut.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: